Kaldoaivin erämaa 2020
Kohti Lappia
Matkamme Lappiin alkoi heinäkuun loppupuolella klo 15:55 Pohjois-Karjalasta. Yhtä soittoa ajoimme Inariin, ajaminen ja autossa istuminen ei tuntunut ollenkaan pahalta, koska matkaa olimme odottaneet ja suunnitelleet kauan. Ajosää oli hyvä ja aurinko paistoi reippaasti.
Matkan aikana kirjasin ylös paikat joiden ohi ajoimme, jos näin jotain mielenkiintoista laitoin sen aina paperille. Aika meni nopeasti musiikkia kuunnellessa. Ensimmäinen poro nähtiin jo klo 19:48. Pari pysähdystä teimme, jotta saisimme ruokaa naamariin ja hieman dieseliä autoon. Saavuttiin Inariin klo 2:46. Kaunispäällä käytiin pyörähtämässä ja auton moottorin päällä lämmitettiin ruokaa, koska moottori kävi kuumana. Kaunispäällä näki tuohon aikaan riekon poikasineen ja porolauman. Aurinko hehkui nousussa horisontissa.
Edelliset reissumme olivat Norjan matka 2018 ja Lapin reissu 2019. Nyt aioimme tehdä kunnon vaelluksen Kaldoaivin erämaahan, jota varten olimme hankkineet kunnon rinkat, varusteet ja eväät. Trangialla aioimme tehdä ruuat, vedet saa luonnosta. Lähdin matkaan 60l rinkalla. Saariselän alueella ostin itselleni ensimmäisen leukun merkiltään Marttiini, jossa oli mahtava karhun pää, Todella terävä. Karhun pää sopi itselleni hyvin, koska Kontiolahdelta olen kotoisin.
Sevettijärvi ensimmäinen kohteemme
Ajoimme Sevettijärven alueella, josta aloitimme tekemään ns. ”Lämmittely vaellusta”. Pakkasimme rinkkaamme kaiken oleellisen, ja sen jälkeen lähdimme ulkomuseon läheltä olevan polun kautta kulkemaan reittiä pitkin. Tutkimme aluetta huvikseen. Sää oli hyvä, itikkaa riitti jokaiselle ruumiin osalle. Pidimme nuotiota tulentekopaikalla ja laitoimme ruokaa trangialla. Peseydyimme lähellä olevan järven rannalla. Vesi oli kylmää mutta huuhdoimme rivakasti itsemme ja palasimme takaisin leiriimme. Löysin aamuyöstä puolikkaan poron kallon suosta. Se oli melko vihreä eli jonkin aikaa ollut siellä. Otin sen mukaani ja piilotin, jotta voin myöhemmin ottaa mukaan.
Seuraavana päivänä lähdimme kulkemaan lähemmäs kohti Kaldoaivin erämaata. Reitillä tuli vastaan suota ja lakkaa. Löysin maasta reisiluun, joka saattoi olla poron. Alkumatka oli mäntyinen ja kumpuinen. Hyttyset hääräsivät ympärillämme. Aurinko paistoi ja oli todella kuuma ilma. Saavuimme muutamien kilometrin päästä alueelle, jossa oli vettä, päätimme pitää siinä leiriä. Pystytimme teltan ja laitoimme tulet nuotioon. Nuotion savu karkoitti suurimman osan hyttysistä. Ruoka maistui hyvin tarpomisen jälkeen. Vaatteita laitettiin ulos tuulettumaan, koska matkalla oltiin hikoiltu runsaasti. Pidin vieläpä karvahattua päässä, jotta itikat eivät purisi. Olisi riittänyt kevyempi varustus.
Aamulla teltassa oli todella lämmin, ihan kuin saunassa. Peseydyttiin järven rannalla ja aurinko paistoi mukavasti. Tuuli piti itikat loitolla ja vesi ei ollut kovin kylmää. Pienet kalat uiskentelivat jaloissani. Pesun jälkeen puuroa naamaan ja tavarat kasaan matkaa varten. Taskuihin hieman purtavaa käden ulottuville.
Lähemmäksi erämaata
Leiripaikan jälkeen saavuttiin alueelle, jossa oli paljon kiviä ja matalaa vettä. Vesi virtasi ja kalat uiskenteli kivien lähistöillä. Ylitettiin matalahko vesi kivien kautta. Saavuttiin pitkän tarpomisen jälkeen Opuskasjärven nuotiopaikalle. Opukasjärvellä ei ollut autiotupaa, koska se oli palanut pari vuotta sitten pois. Istahdettiin alas, tehtiin ruokaa ja katsottiin hieman karttaa. Iisakkijärvelle taisi olla vielä 10km.
Jatkettiin matkaa Silisjoelle päin. Näätämön joella ylitettiin huojuva silta ja käytiin nuotiopaikalla katsomassa taas karttaa, näin tiedetään missä mennään. Vastaan tuli pari ihmistä, jotka jakoivat ylimääräisiä ruokia meille. Todella ystävällistä. Loppumatka Silisjoelle oli melko helppoa kuljettavaa eli hiekkaa ja kivivikkoa, hieman metsää. Silisjoella heitettiin hieman perhoa, ja itse bongasin monta sammakkoa matkalla. Ylitettiin Silisjoki joella olevalla veneellä, joka oli kytketty kahteen vedettävään naruun, ja matka jatkui kohti Iisakkijärveä.
Pähkinöiden avulla matkaa jaksoi tarpoa, vaikka hieman tuntuikin jalkapohjissa kävely. Matka eteni ripeästi Iisakkijärven autiotuvalle. Tuvassa oli ihmisiä nukkumassa, joten ei haluttu aamuyöstä häiritä. Tehtiin oma leiri kummun taakse, jossa oli valmis nuotiopaikka. Sytytettiin tulet, tehtiin Outdoor merkkistä helppoa ruokaa ja teetä. Vesi käytiin järvestä. Autiotuvan läheisyydessä oli vessat ja polttopuita. Jalkapohjat olivat tässä vaiheessa iltaa hyvin kiepät, joten teki hyvää, kun sai ottaa kengät pois.
Aamulla 30.7.2020 noustiin ylös teltasta ja aurinko paistoi mukavasti. Keitettiin aamupuurot ja käytiin autiotuvalla katsomassa paikkoja. Tuvassa oli nyt yksi henkilö, joka oli laittamassa itselleen ruokaa. Siinä vähän keskusteltiin, mistä kukakin oli tullut ja mitkä oli matkan tavoitteet. Lettuja saatiin syödä, koska hän oli tehnyt liian ison määrän itselleen. Saatiin mahamme täyteen ja kiitettiin. Kävimme siinä samalla oman leirin purkamassa kasaan ja rinkat vietiin tuvan lähelle. Polulta ilmestyi uusi tuttavuus, jolla oli rinkassa kiinni hienot poron sarvet. Hän tarjosi meille pari suklaalevyä, koska ei itse halunnut syödä niitä. Paljon ystävällisiä ihmisiä tuli siis kohdattua tällä reissulla.
Takaisin Sevettijärvelle ja uusi reissu
Matkaa emme voineet kuitenkaan, jatkaa enempää eteenpäin, koska minun täytyi hoitaa työkokous seuraavana päivänä, ja se vaati nettiyhteyttä. Lähdimme siis päivällä tarpomaan Iisakkijärveltä kohti Sevettijärveä samaa reittiä pitkin, sää oli mainio. Paluumatka meni nopeasti tarpoen, jalkopohjat tulessa. Matkalla keskusteltiin kaikenlaista ja aika kului siten rivakkaan. Muutaman tunnin päästä oltiin takaisin aloituspisteessä ja noudin matkalla piilottamani kallonpuolikkaan, joka oli huuhtoutunut vedessä sen ajan, mitä oltiin erämaassa.
31.7.2020 aloitimme uutta matkaa Sevettijärveltä. Olimme yöpyneet yön autossa. Pesimme vaatteita järven rannalla ja järjestettiin tavaroita sekä laitoimme ruokaa. Paljon liikennettä on ollut Lapissa. Käytiin Inarissa kaupassa ostamasa lisää ruokaa ja pyörähdettiin Näkkäläjärven Souvenier-talossa. Käytiin myös testaamassa Papanan pitsat. Kello oli n. 20:12 kun ajattiin kohti Tenojokea. Klo 21:23 lähdettiin ajamaan Hyljelahdesta kohti Utsjokea, jonka kautta seuraava erämaa vaellus. Mieralompolassa klo 22:00.
Utsjoen alueella klo 22:30. Tankattiin hieman autoa ja jatkettiin ajoa tunturin huipulle, jossa oli kivestä tehty vene ja hienot näkymät kauas. Sieltä sitten Pulmankijärvelle, josta aloittaisimme uudenlaisen vaelluksen Kaldoaivin erämaahan, nyt vain pohjoispuolelta. Löysin pienen poron sarven maasta. Pulmankijärven parkkialueella oli järjetön määrä autoja. Pysäköitiin oma auto tien laitaan ja katsottiin tavarat kuntoon. Syötiin siinä samalla. Nyt karsittiin tavaraa pois, jotta saisimme enemmän ruokaa mukaan, koska ensimmäisellä vaelluksella oli paljon tavaraa mutta vähän ruokaa… Kävin hakemassa n. 200m päästä isoon kanisteriin vettä joesta autolle. Rinkat saatiin kuntoon, ja ruvettiin yöpuulle.
1.8.2020 päivällä herättiin autosta. Oli taas jälleen kunnon hiki ja happi ei kulkenut. Äkkiä ulos autosta ja vettä ryystämään. Teimme paistinpannulla jauhenlihapihvit ja burgerit, sen jälkeen alkoi kävely kohti Kaldoaivia. Alkumatka tuntui hieman raskaalta, koska ylämäkeä oli ensimmäiset kilometrit täysin rinkoin, matkalla oli mustikkaa. Ensimmäisen tunturin päälle päästessä löydettiin paljon kypsää hyvää lakkaa. Otettiin myös kuvia jonkin verran, kunnes jatkettiin sitten matkaa.
Tunturin jälkeen alkoivat suot, joiden ylitystä täytyi hieman miettiä. Löytyi upottavia kohtia ja joitain heinätuppoja, jotka kestivät painoa. Lahkeethan siinä kastui ja joitakin alueita piti ylittää niin, että juoksi täysillä. Suurin osa alueesta oli vettä, joten siinä piti toimia nopeasti, jottei täysin uppoa. Noh pieni kastuminen ei mitään haitannut ja kengät kestivät veden. Saavuttiin pian Norjan ja Suomen rajalle. Pitkä ja korkea aita ulottui silmänkantamattomiin ja reitillä tuli jyrkkiä ylä/alamäkiä. Alhaalla oli lisää suota ja kumpuja toisensa perään. Hyvää hikiliikuntaa saatiin ja selkälihakset pumppiin.
Miutijoelta Tsuomasjärvelle
Saavuttiin pilvisenä hetkenä Miutijoen autiotuvalle. Näkymä oli kuin elukuvasta, jossa maailmaloppu ja karu maisema yhdistyivät. Omasta mielestäni todella hieno. Kituvat koivut ja pilvinen taivas tekivät omanlaisensa tunnelman. Tupa oli pieni ja vähän matkan päässä oli vino huussi. Lahoava huussi oli elänyt pitkän uran. Laitoin jalasta sukkani kuivumaan puun oksalle. Kävin kuvaamassa jokea ja sen jälkeen ryhdyttiin tekemään ruokaa trangialla.
Ruokailun jälkeen pakattiin kaikki kamppeet rinkkoihin ja jatkettiin matkaa. Matka eteni soiden kautta todennäköisesti reissun korkeimmille tuntureille heti alkuun. Matka oli ylä ja alamäkeä. Vastaan tuli poroja. Saavuttiin tasaiselle tunturille, josta löysin poron lonkkamaljaluun. Toinen lonkkamalja löytyi muutaman kilometrin päästä. Parit reisiluut löytyi myös. Erään tunturin mäessä nähtiin valkoinen yksinäinen poro ja pari muuta poroa vasoineen. Sammakoita hyppi tunturipurojen lähellä.
Vihdoin saavuimme Tsuomasjärven tuvalle. Muutamat pitkät suot sai talsia ennen tuvalle pääsyä. Tuvassa oli ihmisiä jonka vuoksi asetettiin teltta tasaiselle alueelle lähistölle. Löysin taas puolikkaan poron kallon, jonka luonto oli tällä kertaa putsannut puhtaaksi. Siitä puuttui alaleuka ja nenäluu. Näytti myös siltä, että sarvet olisi sahattu pois. Tehtiin oma nuotiopaikka, laitettiin ruokaa ja vaatteita kuivumaan koivujen oksille tuuleen. Oli vakaa sää. Kello oli n. 4:00 kun päästiin nukkumaan.
2.8.2020 Aamulla tai toisin sanoen päivällä klo 15:00 päästiin ylös teltasta ja mentiin tupaan tekemään aamupuurot. Meidän lisäksi tuvassa oli yksi henkilö lepäämässä ja ruokaa laittamassa. Saatiin hyvää tietoa väinönputkista ja punikkitateista. Käytiin siinä pesemässä hieman vaatteita järvessä ja tavaroita järjesteltiin. Karttaa tutkittiin kahvin äärellä. Tupaan alkoi tulla pikkuhiljaa lisää vaeltajia, joten me siirryimme tutkimaan lähellä olevaa tunturia. Tunturi oli korkeudeltaan n. 457m.
Tsuomasjärven tunturille kiipesi n. 30 min ja matkalla puskasta löysin poron kallon sarvineen, sekä pari jalkaa. Jalat jätin matkalle, koska niitä en ajatellut ottavani. Huipulla tuuli ja itikkaa ei ollut ollenkaan. Riekkoja oli paljon tunturilla ja tunturihaukka lensi yllämme. Tunturin huipulla oli iso kivikasa ja puinen rakennelma, joka oli sortunut. Otettiin hieman kuvia ja jatkettiin matkaa takaisin alas.
Leirissä pistettiin oma nuotio tulille. Tuvassa ihmiset jo nukkuivat, kello oli n. 21:50. Alueelle oli ilmestynyt muutama teltta. Laitettiin ruokaa nuotion äärellä. Tällä kertaa ilta oli hieman kylmempi ja tuulisempi. Ruoka maistui ja sen jälkeen makuupussiin oli mukava sukeltaa.
Tsaarajärvelle
3.8.2020 kello oli n. 6:00 kun herättiin sateen ropinaan. Kävin nopeasti siirtämässä rinkat teltan eteisosioon, jottei ne kastuisi aivan läpimäräksi. Jatkettiin unia ja herättiin sitten klo 13:00 ylös. En nukkunut hyvin puhallettavalla patjalla sinä yönä, mutta heräsin silti virkeänä. Ei enää satanut, oli hieman kostea sää. Syötiin ruokaa, pakattiin tavarat jälleen ja lähdettiin vaeltamaan kohti Tsaarajärveä.
Matka oli ylä ja alamäkeä, suota, kivikkoa ja tasaista. Matkalla löysin pienen poron sarven. Syötiin lakkaa samalla. Tarpomisen jälkeen ennen kuin saavuttiin Tsaarajärvelle, syötiin trangialla nopeat eväät ja laskeuduttiin tunturia pitkin lähemmäs Tsaarajärveä. Aina liikkeelle lähtiessä kävimme läpi etaappien maastoja kuten rannat, notkot/niemet välttämällä vain suoraa kävelyä. Tsaarajärven tuvalla oli porukkaa ja kyseltiin heiltä kuulumisia. Laitettiin omat tavarat tupaan ja lähdettiin kalaan. Ilta oli pilvinen ja ei tuullut. Rannikossa uiskenteli hauki, joka nappasi heti uistimeen kiinni, sitä ei otettu kumminkaan saaliiksi vaan päästettiin menemään. Hauki on melko tyhmä kala..
Tunnin aikana saatiin järvestä 2 kpl harjuksia, joiden paino oli n. 1,5 kg tai 2 kg. Kalat fileroitiin ja paistettiin pannulla. Ensimmäinen haukku kalasta oli parhain. Meillä oli kalojen lisäksi keitettyä perunaa, jota oltiin koko matka kannettu mukana tällaista varten. Harjusta en ole tietääkseni koskaan syönyt. Nyt saatiin pois raakaperunan painot rinkastakin (jippii). Keli muuttui hieman sateiseksi, mutta nuotion äärellä oli hyvä olla. Tämän jälkeen siirryttiin tupaan nukkumaan nukkumistasoille. Tuvan katosta roikkui iso hämähäkki ja tuvan kaminassa rätisi tuli.
4.8.2020 aamulla tupaan alkoi tulla porukkaa, joten heräilimme sitä mukaa ylös. Kello 13:00 ketään ei ollut tuvalla, joten peseydyttiin äkkiä keitetyn veden avulla kokonaan ja ai’että oli raikas olo. Saatiin osa vaatteista pestyä ja kuivatettua tuvalla. Tuvan alueelta löysin myös ketun raadon, joka haisi aika voimakkaasti. Alueella kulki myös isosarvinen poro irtautuneena kauempana olevasta laumastan. Aurinkopaistoi ja sää oli kuin hellekesänä. Puuron jälkeen lähdettiin tutkimaan ympäristöä 7 km säteellä ja matkalla löytyi vaikka mitä.
Tutkimusmatkan jälkeen saavuttiin tuvalle, ja porukkaa oli ilmaantunut paikalle. Kyseltiin kuulumisia. Illemmalla käytiin uudelleen kalassa. Tällä kertaa saatiin koukkuihin kaksi pienempää harjusta ja järjettömän iso hauki, varmaan 5-7 kg ja 75 cm pitkä. Hampaat olivat valtavat. Päästettiin hauki takaisin järveen hallitsemaan vesiä. Nuotiolla fileet paistettiin ja syötiin perunamuusin kera. Ruuan jälkeen nukkumaan.
5.8.2020 klo 9:00 ylös ja aamupuurolle. Ryhdyimme laittamaan tavaroita lähtökuntoon. Käytiin vielä kerran heittämässä uistinta järveen, jos nappaisi vielä, mutta eipä enää tullutkaan kalaa. Aika moni oli kuulema sieltä saanut kalaa, joten ei ihme jos alkoi kalat vähentyä rannasta. Aurinko paistoi ja ukkonen näytti lähestyvän.
Pakoon ukkosrintamaa
Lähdimme tavaroiden pakkaamisen jälkeen ripeästi kohti Tsuomasjärveä. Mukana oli löytynyttä luuta, sarvea ja kalloa. Kantamusta riitti. Ukkonen oli arviolta 5-10 km päässä, ja se saavutti meitä pikkuhiljaa matkalla. Aurinko paistoi ja pilven reuna sattui kohdallemme niin, että päällämme satoi paikoittain vettä, se helpotti mukavasti hikistä oloa. Oli hieman pelko siitä, että jäätäisiin ukkosen alle mutta tahtimme oli kova, joten ukkonen ei meitä saanut kiinni.
Tsuomasjärvellä pidimme tunnin levon ja sen jälkeen jatkoimmme samoja reittejä kohti Miutijokea. Tarkoitus oli tallata koko matka yhdessä päivässä. Laitoin tällä kertaa 4 kpl sukkia jalkaan, jotta jalkapohjiin ei sattuisi. 4 sukkaa helpotti nyt enemmän matkantekoa. Miutijoelle päästessä teimme trangian pannulla lettuja ja sen jälkeen harpoimme jyrkän ylämäen valtakunnarajan kyltille. Matkalla oli tullut vastaan yksi poro. Emme muistaneet, että matkalla tulisi vielä monia soita. Aluksi luulimme parin ylityksen jälkeen, että se oli siinä mutta edessä oli vielä 3 kpl pitkää suoylitystä. Alkoi pikkuhiljaa väsyttämään mutta lakan avulla sai hieman energiaa loppumatkalle. Sää oli tumma sekä pilvinen. Viimeisen suon jälkeen alkoi tunturit ja tasaisemmat maastot.
Jäljellä oli enää muutama kilometri Pulmankijärvelle. Loput kilometrit tuntuivat ikuisuudelta, koska loppua odotti niin paljon. Oltiinhan me päivän aikana talsittu yli 30 km. Viimein saavuimme autolle ja helpotus alkoi. Oli se kova suoritus näin ensimmäiselle pitkälle vaellukselle löytöjen kera. Puhdistimme rinkat ja tavarat. Laitoimme vaatteita kuivumaan puiden oksille. Kävimme suurella ja upealla pulmankijärvellä peseytymässä ja nukkumaan päästiin klo 4:44. Uni tuli nopeasti.
6.8.2020 Aamulla herättiin autosta auringon paahteeseen jälleen. Puurot syötiin ja matkattiin autolla Nuorgamiin ostamaan kuivatettua poron lihaa ja kaupasta evästä. Tämän jälkeen mietittiin minne jatkaa. Tuntui, että tällä vaelluksella olisi hieman kuihtunut, koska matkalla ei pystynyt syömään kuin pieniä määriä ruokaa. Opinkin tämän matkan avulla jatkossa syömään vähemmän. Enää ei des kiinnostanut mättää ruokaa niinkuin ennen.
Norjan kautta Näätämöön
Kello oli n. 17:30 kun ajettiin paikan ohi nimeltään Nyelv. Maisemat olivat mahtavia Norjan puolella ja vuoria näkyi paljon. Aurinko paistoi ja jälleen mahtava sää. Pysähdyttiin meren rannalla, jossa kävin huvikseen maistamassa vettä. ”Jep, suolaista se on.” Totesin ääneen. Rannalla oli paljon simpukankuoria ja otin muutamia mukaan. Olisin saanut sitä varmaan kilokaupalla mukaan, mutta joku raja.. Klo 18:35 Ruisvuono- Poro hipaisi melkein auton konepeltiä tiellä. Porot ei osaa välittää kun auto tulossa täysiä päälle. Osasi se hitaasti päätään kääntää sivuun. Ei tuuminut oikein mitään. Sitten oltiinkin jo Näätämössä klo 18:47.
Kirkkoniemi käytiin tsekkaamassa ja pikkukaupasta käytiin pitsat ja juomat merenranta piknikille. Kyseltiin hieman kassatyöntekijältä enkuksi, että millaista on asua täällä. Keskustelu kävi mukavasti. Munkelv klo 20:57 ja Näätämö klo 21:30. Supru 22:55. Yövyttiin sitten Tenojoen varrella autossa. Otettiin vettä purosta ja se oli hyvää sekä kylmää. Sipsipussi avattiin hyvän reissun kunniaksi.
7.8.2020 Herättiin autosta virkeinä uuteen päivään, pakattiin tavarat ja lähdettiin tekemään matkaan eteenpäin. Etsittiin ruokapaikkaa ja käytiin lounasaikaan nauttimassa Ravintola Guossin ruokaa, paikka oli hieno ja lounas edullinen sekä kattava. Koirafarmien ohi ajettiin ja Angelin kautta Tirron kohdalla klo 16:58. Ennen Tirroa tuli matkalla vastaan poro, jota kävin läheltä katsomassa, se hieman möhisi ja lähti jolkuttelemaan pois. Sillä oli toinen sarvi pienempi kuin toinen, ja väri oli vaalea.
Matkalla käytiin nopeasti pyörähtämässä Karhunpesäkivellä ja putiikissa. Kiven sisällä käytiin, se oli erikoinen. Kaunispäällä käytiin pyörähtämässä ja kello oli n. 19:25. Saariselkä itsessään oli täynnä turisteja, joten otimme pikaiset kahvit mukaan ja ajo jatkui. Sompian Arjan taidepaja ohitettiin jälleen . Testasimme myös autogrilli Majakan Kemijärvellä. Puikkolantien näkötorni käytiin katsomassa ja yövyttiin Kuusamossa autossa.
Suurpetokeskuksesta kotia kohti
8.8.2020 käytiin vierailemassa Kuusamon Suurpetokeskuksessa. Itseäni ei sinänsä vankeudessa asuvat eläimet kiinnosta mutta mielenkiinnolla käytiin, koska ei ennen oltu käyty. Ihmisiä oli suurin joukoin paikalla ja liput ostettiin kierrokselle. Ensin tuli porot, sitten karhut. Karhujen jälkeen näki ilveksen ja sen jälkeen koirasudet. Opas kertoi eläimistä ja niiden taustoista. Kierrokselle sai mennä uudestaan, jos ei nähnyt tarpeeksi.
Hossassa oltiin n. klo 15:00 ja matkailuautoja oli valkoisena merenä leirintä alueilla. Sitä luuli pääsevänsä eroon ihmisistä mutta pääsikin ihmisten luo… Honkavaarantiellä käytiin tsekkaamassa myös Paukuttajavaaran muistomerkkiä nopeasti. Kuhmossa oltiin klo 17:00. Kuhmon talvisotamuistomerkkiä käytiin myös katsomassa. Syötiin siinä samalla. Joensuussa oltiin sitten n. klo 19:30. Matka meni ripeästi eikä ollut raskas.
Tämä vaellus antoi hyvää harjoitusta itselleni ja tiedän jatkossa miten varautua seuraaville vaelluksille. Opin sen, että vaeltaessa täytyy olla aina snackia taskussa, jottei heikota, vettä pitää juoda jatkuvasti, ja ruokaa ei kannata liikaa syödä. Loppukesä oli antoisa monella tapaa ja säätä parempaa ei voinut toivoakaan. Uudelleen lähdetään, mutta sellaisille poluille, joissa moni ei ole tarponut.
Tästä linkistä voi nähdä koko matkan videot ja kuvat: https://www.youtube.com/watch?v=6ygS7x9_QEY