Elämäni (tapahtumarikkain) vuosi, 2021

Melkein alkaa hengästyttää kun ajattelee viime vuotta.

Vuosi alkoi ja vuosi loppui sairaslomaan…

Mutta silti kerkesin välissä tekemään reippaasti töitä kevään ajan. Jätin vakituisen työni ja ryhdyin kevytyrittäjäksi! Niin kivaa, mutta aika riskialtis veto siihen väliin. Olin todella huonossa kunnossa jo valmiiksi. Lisäksi oltiin avopuolison kanssa vuoroviikoin aamu- ja yövuorossa. Elämä oli todella hektistä.

Kevääseen mahtui myös 13-vuotiaan koiran lopetus, todella vaikeat ja pitkät lainaneuvottelut, talon etsiminen ja sen löytäminen, talokaupat, muutto toiselle paikkakunnalle.

Ei ihmekkään että mun kunto romahti muuton jälkeen. Lomailin 3 viikkoa ja ajattelin, että kyllä sitten taas jaksaa. Rupesin töissä nukahtelemaan rattiin.. kotona sohvalle, puhelimeen jne.. Lääkäri tietysti passitti sairaslomalle ja laittoi ammattiajoluvat hyllylle x ajaksi. Krooninen väsymysoireyhtymä ja masennus. Niistä lisää myöhemmin.

Sitten meille kotiutui koiranpentu. Se piti mut järjissäni syksyn. Nyt tuo vauva on 7kk vanha, 40kg painava ja 66cm korkea. Jättiläisvauva.

Syksyllä nautittiin pojan kanssa yhteisestä ajasta ja vihdoin jaksoin edes vähän olla läsnä. Se jos joku tekee hyvää äiti-poika suhteelle. Se olikin vuoden paras juttu. Heti toiseksi parhaana juttuna tulee pojan sopeutuminen uuteen päiväkotiin, useat uudet kaverit siellä ja naapurissa. Häneltä kysyttäessä uusi, tehokkaampi mönkijä oli vuoden paras juttu.

Laitettiin 2021 molemmat autot vaihtoon KAKSI kertaa. Tää on aina oma projektinsa ja vie aikaa ja hermoja. Vaikka tulot on laskenut mun sairasloman myötä hurjasti, bemareista ei luovuta, piste.

Paljosta muusta olen kyllä luopunut. Lopetin muunmuassa tupakanpolton, josta oon ihan tosi ylpeä!

Avopuoliso pääsi yllättämään ja kosi, suostuin tottakai. Ollaan kasvettu yhdessä siitä lähtien kun olin 17 vuotias. Mietitään häitä sitten kun jaksaminen, aika ja lompakko antaa myöden.

Avopuoliso myös aloitti syksyllä uudet työt. Mielekkäämpi työympäristö toi mukanaan lisääntyneet tunnit, joka tietysti mun sairasloman takia on hyväkin juttu.

Syksy meni minun opetellessa omia voimavarojani. Arki kun pitkälle jäi mun pyöritettäväksi ja hereillä pysyminen ei muutenkaan ollut itsestäänselvyys.

Marraskuussa 10 vuotta haaveilemani amstaffin pentu kotiutui meille. Vihdoin. Täydellinen. Pennuille tulikin sitten vain 4kk ikäeroa ja pentuarki alkoi alusta. Niin ihanaa ja kamalaa samaan aikaan.

Loppuvuosi oli kiireistä. Juoksin joka viikko 3-5 kertaa lääkäreissä, keskustelemassa, hoitajilla, labroissa jne.

Silti jaksoin ensimmäistä kertaa panostaa joulun odotukseen. Vähän on jo joulun ajan meillä asuvaa Nisse tonttua ikävä!

Oli helppo päätös, että tänä vuonna joulua vietetään kotona. Ensimmäinen joulu meidän ikiomassa kodissa. Ensimmäinen kinkku ikiomassa leivinuunissa. Rakkaat ihmiset meidän kanssa.

Kulunut vuosi ja uusi paikkakunta toi mukanaan monia, nyt jo niin rakkaita ihmisiä meidän elämään. Heidän kanssaan saatiin vaihtaa vuotta yhdessä rakettien paukkeessa.

Vaikka välillä tuntui, ettei pää pysy mukana kaikissa muutoksissa, en voisi olla onnellisempi kaikesta tapahtuneesta!

Vuodelta 2022 toivon vähän vähemmän tapahtumarikasta vuotta. En lupaa mitään enkä aseta tavoitteita. Ajon nauttia tästä vuodesta, mitä se ikinä sitten tarjoileekaan eteen.

Mikä oli sun vuoden paras juttu?

perhe terveys ystavat-ja-perhe ajattelin-tanaan
Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *