Lauantaina Rovaniemi oli taas uskomattoman ihana ja kaunis. Auringonnousuun herääminen, kupillinen hyvää kahvia ja lämmin peitto. Tiesin jo heti aamulla, että tästä päivästä tulisi minulle kiltti.
Me lähdettiin Ninan kanssa kelkkailemaan.
Tällaiset päivät, juuri tällaiset. Näitä minä tarvitsen elämääni lisää.
Ei oikeastaan ole mitään mistä kirjoittaa. Lauantai oli ihana.
Olen elänyt yli varojeni.
Materialismionnellisuus.
Olen ollut tyytyväinen ulkonäkööni. Minua ei häiritse enää finnit, likainen tukka tai takut. Viihdyn jopa farkuissa (hiukan). Itseään ei ole helppo rakastaa, mutta se on vahvaa rakkautta. En ennen voinut kuvitellakaan hyväksyväni itseäni sellaisena kuin olen. En muista miten se tapahtui, mutta yhtäkkiä tajusin, etten voi olla muutakaan. Minä olen minä ja minä olen ansainnut rakkautta, etenkin itseltäni.
Muiden mielipiteille annetaan liikaa valtaa ja se monesti johtaa turhaan kateuteen ja itseinhoon. Yritä nähdä itsesi niin kuin sinua rakastavat ihmiset sinut näkevät. Olet kauniimpi ja arvokkaampi kuin uskotkaan.
Pakkaset ovat ohi, mutta nyt lunta sataa koko ajan.
Suunnitellaan tyttöystävän kanssa ulkomaanmatkoja. Noin viiden vuoden päästä roadtrip amerikassa, mutta ehkä jo tänä vuonna matka jonnekin lämpimään. En ole koskaan käynyt ulkomailla, joten tämä on minulle suurta. Minulla on ollut kyllä useampi mahdollisuus, mutta ahdistukseni on tullut tielle. Kai voisin vihata itseäni tästäkin syystä, mutta ei se mitään auta. En voi ahdistukselleni oikeastaan mitään. En haluaisi, että ahdistuksella olisi näin paljon valtaa elämässäni, mutta sen hallitseminen ei ole helppoa. Teen kuitenkin kaikkeni, päivittäin. Olen jo tuhansia askelia lähempänä ahdistusvapaata elämää ja siitä minä voin olla onnellinen.
