Ruotsalainen aika vuodesta
Keväisin kaipaan musiikiltani kaipausta, intoa, jännitystä ja malttamattomuutta, sillä tältä minusta yleensä juuri tähän aikaan vuodesta tuntuu. Ehkä se liittyy siihen, että olen usein lähtenyt jostain juuri keväisin ja ollut kesät jonkinlaisessa välitilassa niin fyysisesti kuin mentaalisesti. Ilmassa on ollut paljon kysymyksiä ja vaihtoehtoja.
Subjektiivisen tutkimukseni perusteella olen tullut siihen tulokseen, että tähänkin tarpeeseen oikea resepti löytyy – yllätys yllätys, ruotsalaisilta. Jostain syystä kaikilla ruotsalaislemppareillani tuntuu olevan otsalohkossaan maaginen ymmärrys siitä, mikä on juuri oikea suhde toiveikkuutta ja melankoliaa. (Vastaus: paljon edellistä ja reilu ripaus jälkimmäistä.)
https://www.youtube.com/embed/YPXAwdKJPwQ?rel=0″ width=”640″>
Onneksi ruotsalaiset näyttävät itsekin tajunneen henkisen vuodenaikansa. Niin Veronica Maggio, Håkan Hellström kuin paluuta tekevä Markus Krunegårdin luotsaama Laakso-yhtye ovat viime viikkoina julkaisseet ensisinglensä loppukeväästä ilmestyviltä albumeiltaan.
Varsinkin uusin Maggio mätsää kevätoloihin ihan täydellisesti – hienoinen melankolia on tavoitettu niin musiikin kuin tekstin osalta.
Håkan Hellströmin uutuus ei sekään paljon huonommaksi jää – tosin tämän uskon olevan parhaimmillaan siinä vaiheessa, kun kesäilottelu jo voittaa keväisen haikeilun. Häpeilemätöntä nostatusta nimittäin luvassa, mutta kuka sen tekisi paremmin ja sydämeenkäyvemmin kuin Håkan.
Ruotsalaisbändi Laakson aktiiviajoista on kulunut jo melkein kymmenen vuotta, joten oli melkoinen yllätys, kun bändistä alkoi viime syksynä kuulua elonmerkkejä. Laulaja Markus Krunegård on toki luonut tässä välissä menestyneen soolouran Ruotsissa.
En osaa päättää mikä uutuusbiiseistä on suosikkini: tämä ylle linkattu vai jo viime syksynä julkaistu Time of My Life – kummatkin kaihosointuja täynnä. Juuri viime perjantaina ilmestyi vielä kolmaskin sinkku, Fall Down.
+1
Laittaakseni niin sanotusti tårta på tårta päätin viikonloppuna nauttia ruotsalaisesta mielenmaisemasta myös elokuvaformaatissa, ja laitoin pyörimään Häkan Hellströmin musiikkiin ja teksteihin perustuvan Känn ingen sorg -leffan.
Vaikka artisti ei olisi tuttu, ei kannata automaattisesti skipata, sillä kyseessä ei ole mikään Hellström -elämäkerta. Jos kesäinen Göteborg, musiikki, väärät valinnat, loppumattomat juhlat, unelmien tavoittelu ja samaan aikaan niiden pelkääminen kiinnostavat, kannattaa etsiä tämä leffa käsiinsä. Tuntui vähän siltä, kuin olisi päässyt ajelulle Håkan Hellström -teemapuistoon – hyvällä tavalla.
Niin ja pääosassa Älä pyyhi kyyneleita paljain käsin -Benjamin Adam Lundgren, mikä ei nyt varsinaisesti ihan hirveästi haitannut. (Uskottavimman roolisuorituksen teki ehkä silti The Soundtrack of Our Livesin Ebbot Lundberg random pulsuna kadunkulmassa.)