Aloitin musiikkiblogin kirjoittamisen alun perin lähes viisi vuotta sitten. Motivaationani oli lähinnä säästää kavereita jatkuvilta musiikkihehkutuksiltani, eikä ollut oikein suunnitelmaa siitä, miten ja mistä tarkalleen kirjoittaisin. Niinpä päädyin kirjoittamaan vähän mitä sattuu: keikka-arvioita, musiikkiuutisia, elokuva-arvioita, biisisuosituksia. Jossain vaiheessa (aika montakin kertaa) inspiraatio kuitenkin lopahti, kun aloin keskittyä vähän liikaa siihen, oliko järkeä kirjoittaa ollenkaan, jos en ollut aina kartalla uusimmista hypetetyistä artisteista.

Nyt kirjoittaminen on kuitenkin taas alkanut tuntua mielekkäältä, joten päätin, että mitä väliä. Ei jokaisen (musa)blogin tarvitse sopia samaan muottiin.

Jos mielii lukea vanhoja juttujani, ne löytyvät vielä toistaiseksi täältä. Tämäkin blogi hakee vielä muotoaan, mutta hieman rajatummalla aihepiirillä kuitenkin mennään. Ainoa mitä osaan sanoa (lähes) varmasti on se, että tämän blogin kantava voima on – paremman sanan puutteessa – fiilistely. Kaiken ytimessä on hyvät biisit – uudet tai vanhat, se ei ole niin oleellista. Fiilis on oleellista. Se, että on välillä musiikin edessä ihan pökerryksissä ja hämillään.

Siispä: aloitetaan biisisuosituksella! Otsikkoon palaten, muutin uuteen kaupunkiin puoli vuotta sitten. Uuden vuoden ensimmäistä kuukautta on jäljellä vajaa tunti. Ja minulla on uusi blogi. Paljon asioita on siis alussa ja hakee vielä paikkaansa. Onneksi on St. Vincent, joka muistuttaa, että ei se oo niin justiinsa vaikka kaikki ei ole vielä valmista. Kyllä se tästä.

It’s not a perfect plan
But it’s the one we’ve got

Cause I make a living telling people what they want to hear
But I tell ya, it’s gonna be a champagne year

Tervetuloa siis mukaan, ja shampanjaista vuotta itse kullekin! Itse tosin korkkasin juuri opiskelijabudjettiin sopivamman Nobelanerin. Sekin toimii paremman puutteessa oikein hyvin. It’s not the perfect drink, but the one I’ve got.

P.S. Kymmenen pistettä, jos hoksaat, mihin blogin nimi viittaa!