R&B:tä R&B-skeptikoille: Chet Faker

Levy sattui silmään – kuinkas ollakaan – Metson musiikkiosastolta eräällä kirjastoreissulla. Nimi soitti kaukaisia kelloja, ihan kuin olisin lukenut jostain hehkutusta tästä kyseisestä artistista, tai kaveri olisi suositellut. Levy lähti mukaan herätelainauksena (opiskelijabudjettiversio heräteostoksesta).

Kaksi viikkoa myöhemmin, ja minulla on vaikeuksia kuunnella mitään muuta. Syyllinen on australialainen Chet Faker ja viime vuonna ilmestynyt albuminsa Built On Glass. Allaoleva musavideo kuvaa aika osuvasti albumin viileän urbaania äänimaisemaa, joka iskee tähän vuodenaikaan ja mielentilaan täydellisesti. En tiedä mihin genreen muut tämän kyseisen artistin heittäisivät, mutta oma hyvin epätieteellinen määritelmäni on ambient-R&B.

https://www.youtube.com/embed/aP_-P_BS6KY” frameborder=”0″ height=”315″ width=”560″>

Meinasin ensin otsikoida postaukseni ”R&B-vihaajille”, mutta ehkä se olisi kuitenkin ollut vähän liian vahvasti sanottu. En minä vihaa R&B:tä, se on vaan ollut itselle aika kaukaiselta tuntuva musagenre (vaikka Nellyn Dilemma olikin lempparibiisini 12-vuotiaana), eikä asiaa ole ainakaan yhtään auttanut hittiradioiden suht juustoinen otos genrestä.

2000-luvun R&B- ja hiphop-painotteinen musateollisuus on kuitenkin pikkuhiljaa pehmittänyt minunkin korviani, sekä tehnyt genrestä aidosti monipuolisemman kuin mitä se oli 90-luvulla. Itsekin hoksasin jossain vaiheessa että R&B on muutakin kuin ysärin siirappiset diivat: esimerkiksi Janelle Monaeta rakastan ihan älyttömästi. R&B-skeptisyyteni on siis alkanut murtua jo jonkin aikaa sitten, enkä ole enää itse asiassa ihan varma, mikä tämän postauksen pointti oli. Muuta kuin se, että anna Chet Fakerille mahdollisuus, vaikka – ja varsinkin jos – olet kaltaiseni R&B-skeptikko.

Laitetaan tähän nyt näön vuoksi vielä toinenkin kova biisi levyltä, vaikka kuitenkin kuuntelen koko loppupäivän taas Talk is Cheapia repeatilla.