Heissulivei.

Tyttö on valvottanut alku viikosta vähän enemmän. Viime yö meni onneksi paremmin. Ruuan laittaminen on myös ollut nyt vähän hankalaa kun heti kun rupean laittamaan niin neiti on ollut sitä mieltä että hänen kanssa pitää seurustella. 

Tässä oli mun maanantain ja tiistain lounas. Puolikas kinkku roiskeläppä ja paljon salaattia. Ei tuo roiskeläppä kyllä mitään hyvää ollut mutta piti jotain muutakin saada kun vaan salaattia. 

Aamupuuro vadelmien kera. Nam

Ja taas salaattia. Teen yleensä salaattia jos tyttö on syli tuulella. Se ei voi palaa pohjaan ja voi odottaa hetken jääkaapissa jos en saakkan sitä heti yhdellä kerralla valmiiksi. Tämä salaatti sisältää: Jäävuorisalaattia, pinaattia, kurkkua, tomaattia, mozzarellaa, maissia, oliiveja, avokadoa ja tonnikalaa.

Maanantaina mulla oli vauva treffit mun kaverin kanssa. Hän on ainoa kaveri joka ei ole mieheni kautta. Oli ihanaa kun sai jutella jonkun kanssa joka kuunteli minua eikä vain lirkuttele tytölle. Ei siinä mitään pahaa ole vaikka tyttö saa paljon huomiota tuntuu vaan että nykyään kun näkee ihmisiä tuntuu että juttelun aihe on vain että miten vauva voi ja jaksaa.. Mites minä? Sillä ei ilmeisesti ole enää väliä miten minä jaksan. Neuvolassa kyllä kysytään minun jaksamistani, mutta se taitaakin olla sitten yksi harvoista. 

Nyt kun näin ystävääni oli ihana huomata, että en olekkaan yksin niiden kaikkien kummallisten ajatusten kanssa. Niitä löytyy muiltakin äideiltä. Ystävä piirissäni ei ole monellakaan lapsia ja ne keillä on eivät ole niin läheisiä että haluaisi kertoa omista tuntumuksista. Mukavaa kun olen löytänyt ainakin yhden ystävän kenelle voi jutella niistä tuntemuksista mitä lapsen kanssa tulee. 

Äitini on yksi niistä joka välittää minun voinnistani myös. Riittää että juttelen äitini kanssa puhelimessa ja hän kuulee heti äänestäni jos joku on vialle. Sekin on välillä hiukan raivostuttavaa sillä en nyt kaikkia esim. minun ja mieheni välisiä ongelmia halua hänelle jakaa. Hän ei ole koskaan odottanut lapsen lapsia eikä ole niistä ihan ympäripöyrryksissä niin kuin usemmat mummot varmaa on. Pitää kyllä kovasti tietenkin. Kun veljeni sai lapsen äitini ajatteli enemmän että onko hän jo näin vanha. 😀 

Nyt tämä neiti lähtee kävelylle ja kauppaan. 

Kuulemisiin.