Split – pyhä kolminaisuus aurinkoa, aaltoja ja alkoholia
Well hello, Split!
Ystävämme Wikipedian mukaan Split kuuluu Välimeren aurinkoisimpiin paikkoihin, eikä heinä-elokuussa lämpötilat useinkaan laske alle 30 asteen. Meidän reissumme aikana lämpötila ei meinannut laskea edes alle 35 asteen. Tämän paahtavan helteen me todellakin saimme kokea kolmen päivän visiitillämme tässä Kroatian rannikon suurimmassa kaupungissa, valkoisessa helmessä – ja rusketus kiittää.
Split viilentävine merineen osui meidän reissullamme aika täydelliseen väliin: Budapestiä ja Belgradia ahkerasti kierrettyämme alkoi uhkana olla matkaväsymys ja nähtävyysähky. Niinpä Splitissä heitimme kankkulan kaivoon suunnitelmamme pyöräretkistä Marjanniemiman metsiin ja rannoille sekä päiväreissuista Dubrovnikin Game of Thrones-maisemiin, ja sen sijaan otimme rennosti, nukuimme pitkään, sekä nautimme auringosta ja kiireettömyydestä. Eipä siinä painostavassa helteessä paljon muita mahdollisuuksia olisi ollutkaan, kuin hypätä mereen.
Palataan hetkeksi vielä matkaamme Belgradista Splittiin, joka meni ihan mukavasti. Kolmen tunnin vaihto aamuyöllä Zagrebissa ei ollutkaan enää niin mukavaa, varsinkin kun meitä kiellettiin makaamasta aseman lattialla. Onneksi oli sentään nätti auringonnousu ja väsyhepuli.
Kurkistus asemalta osoitti Zagrebinkin erittäin vierailukelpoiseksi kaupungiksi, ainakin aamuauringossa kaikki oli hienoa ja näyttävää!
Junamatka Kroatian läpi oli jo elämys sinänsä, ja maisemat ihan mukiinmeneviä vuorineen ja pikkukylineen.
Näkymä hostellihuoneemme parvekkeelta. Oi kyllä, oma parveke oli kyllä luksusta ja noilla helteillä lähes välttämättömyys. Hostellikokemuksemme Hilltopissa oli muutenkin mukava: pienen hostellin tilat olivat siistit ja paikan omistaja aivan mahtava, todellinen asiakaspalvelija joka pesi pyykit puolestamme, pahoitteli kovasti pieniäkin mutajälkiä kylppärissä ja lähtiessämme kiitteli käynnistämme vuolaasti suomalaistyttöjä hieman hämmentäneiden poskipusujen kera. Hostelli sijaitsi nimensä mukaisesti mäen päällä, pienen kävelymatkan päässä keskustasta mutta lähellä Marjanin viilentäviä metsiä ja mahtavaa näköalapaikkaa. Sijainti ei muuten meitä haitannut, mitä nyt tämän melkein kilometrin mittaisen mäen kipuaminen keskustasta hostellille 35 asteen helteellä tuntui lähinnä kidutukselta, varsinkin rinkat selässä…
Split on rantalomailijan paratiisi. Erilaisia rantoja löytyy nimittäin joka lähtöön: on turistien suosimia hienosta hiekasta muodostuneita rantoja, sekä myös paikallisten suosiosta nauttivia kauniita kivipohjaisia kalliorantoja. Jylhiltä kallioilta näki hurjiempien myös hyppivän mereen. Myö taas tyydyttiin lähinnä rauhalliseen lillumiseen (miun lempparihommaa oli loikoilla auringon ottamisen lomassa viileässä rantavedessä ja etsiä kauniita kiviä. Taas yks asia miun karttainnostuksen lisäks, jota Emmi pitää outona, pyh) ja järvityttöinä yritettiin välttää suolan menemistä silmiin. Myö tykättiin näistä kalliorannoista enemmän, varsinkin kun ne sijaitsivat Marjanin rannikolla, jonne meiän ihanasta hostellista oli lyhyempi matka.
(Emmin kommentti: ei nättien kivien keräilyssä oo sinällään mitään outoa, tein itekin sitä joskus lapsena. Se vaan on vähän hassua kun toinen lilluttelee rantavedessä ja hokee ”kivi kivi kivi kivi kiiiiviii kivi kivi kiiviiii kato Emmi tää kivi on laivan muotonen, eiku auton, oooooh tossa on sileä kivi!”)
Emmi lilluu. Aikalailla heti hostellille päästyämme oli pakko lähteä uimaan, sillä soijatila oli niin kammottava. Kuva Bačvice-rannalta, sellaiselta eikalliorannalta. Muilla rantareissuilla preferoitiinkin kalliopaikkoja!
Zvončac-rantaa: purjeveneitä ja Emmiä.
Äärettömän kauniita rantakallioita ja maisemaa Zvončac ja Ježinac-rantojen välissä!
Ježinac-rantaa, jolla viihdyimme useamman kerran. Riikkanorppa vaanimassa pikkukiviä rantavedessä, ja muutamat kurkkua viilentävät jääkahvit arskailun välissä.
Maalauksellisten kalliorantojen ja turkoosin meren lisäksi itse kaupunkikin oli kauneimpia, missä olemme ikinä käyneet. Vaaleat talot punaisine kattoineen muodostivat ihania, kapeita ja kiemurtelevia pieniä kujia ympäri kaupunkia. Splitin kaupunki on syntynyt Diocletianuksen palatsin (joka rakennettiin kyseisen Rooman valtakunnan keisarin loppusijoituspaikaksi) ympärille, jolloin palatsi sijaitseekin aivan Splitin keskustassa. Koska osa keskustan melskeestä, kojuista ja pikkukaupoista sijaitsee Diocletianuksen palatsin sisäpuolella, ei palatsi ole mikään eristetty alueensa vaan osa kaupungin vilinää.
Aivan täydelliset maisemat Splittiin lähistöltämme, Marjanin näköalapaikalta. Keskustasta päin tullessa näköalapaikalle on portaat, joissa Emmi laskeskeli olevan noin 300 askelmaa. Vaikka noilla helteillä se kipuaminen tuntui lähinnä helvetilliseltä, on nämä maisemat ehdottomasti sen ponnistuksen arvoiset!
Hiljainen (!?) rantabulevardi.
Meeree- eikunsiis Splitin kaduilla.
JÄTTIMELONEJA!!
Diocletianuksen palatsia sekä yöllä että päivällä, aika 5/5 vuorokaudenajasta huolimatta.
Split oli reissumme turistirysä, ja sen kyllä huomasi. Ahtaat kadut ja sataman kaunis rantabulevardi olivat välillä niin tupaten täynnä väkeä, ettei eteenpäin päässyt. Turistimäärä ei kuitenkaam pilannut kokemustamme ihanasta Splitistä, mutta näkyi kaupungin tunnelmassa ja olemuksessa (ja tuhansissa turistikrääsäkojuissa). Ja tietysti myös hinnoissa. Kalja onneksemme oli myös Splitissä halpaa, ravintelissa noin 14 kunaa eli alle 2 euroa, joten paikallisia oluita tuli taas maisteltua. Ožujsko oli meiän ehdoton lemppari, ihanan raikas ja pehmeä olut! Toinen mukava maistamamme oli Točeno. Nomnom. Ruoka taas oli aikaisempiin kohteisiimme verrattuna kallista, ja varsinkin keskustan ruokapaikoissa ruuasta sai pulittaa jopa yli kympin verran. Niinpä päädyimme elämään lähinnä puurolla ja pussisienikeitolla.
Muutaman kerran tuhlasimme ja söimme Splitissäkin ulkona, mutta se kannatti. Koska Emmi on lakto-ovovegetaristi (piti just kysyy Emmiltä miten tuo kirjotetaan), oon miekin syöny lähes koko reissun kasvisruokaa. Lähellä hostelliamme olikin ihana vegepaikka, Makrovega. En ees osaa sanoo mitä kaikkee tässä oli, mutta hyvvee ol ja alle kympillä sai alkukeiton, salaatin ja tän mahtavan pääruuan! (Emmin kommentti: selitin kyllä Riikalle että siinä oli linssejä, tofua, seitania ja sieniä kaiken muun hyvän ohessa, mutta Riikka vaan tuijotti hölmistyneenä ja tokaisi: ”eli siis kaikkea hyvää!”)
Meiän melko tavallinen illallinen Splitissä: alkuruuaksi sienikeittoa ja leipää, pääruuaksi kahden euron viinipullo ja jälkiruuaksi Nutellaa. Nautittava hostellihuoneen parvekkeella, koska jo pelkästään syödessä tullee helekutin kuuma.
...ja se pääruoka saattoikin hieman eskaloitua retkiksi Splitin yöelämään…
...mutta onneksi Split on kaunis myös yövalaistuksessa!
Meillä ei oo mittää hajjuu mitä tässä kuvassa tapahtuu, mutta billeet ol selvästi hyvät!
Do I need to drink THIS?!?
Split piti meitä hellässä huomassaan kolme päivää, ja lähtö meren syleilystä tuntui vähän ikävältä. Toisaalta suuret seikkailut odottivat meitä, olihan vuorossa reissumme täysin suunnittelematon osuus! Majoitusten hintoja vertailtuamme jouduimme luopumaan ykkösvaihtoehdostamme Innsbruckista, josta ei löytynyt enää hostelliöitä alle 60 euron. Hieman asiasta masentuneina suuntasimme junalla Ljubljanaan – mutta kuulkaas ette uskokkaan miten mahtava reissu siitä lopulta tulikaan! Mutta niihin seikkailuihin ensi kerralla, nyt ei pysty keskittymään kirjoittamiseen, sillä täällä Berliinissä hostellihuoneen kansamme jakavat ranskalaispojat nukkuvat puolialasti. (Emmi: Nää makuusalimajoitukset on Riikalle huono juttu, se ei pysty keskittymään missään. Onneksi Suomessa alkaa kohta villapaitakelit!)
– Riikka