Ei tunnu missään, olen matkalla taas!

 

Myö ollaan Emmi ja Riikka, Punkaharjun peräkorpien pöndetytöt jotka juna kuljetti Helsinkiin opiskelemaan. Aluksi Helsinki vaikutti Punkaharjun jälkeen (yllättäen) suurelta, jännältä ja keskustaan lähtiessä tuntui eksyneensä ulkomaille. Vuosien saatossa Helsinki on kuitenkin ruvennut tuntumaan yhä enemmän tuppukylältä. Reissuun on päästävä. Niinpä juna kuljettaa meiät elokuussa uusiin maisemiin ja suurempiin kaupunkeihin Eurooppaan!

Koska ollaan molemmat kiireisiä opiskelijoita, järjestöjyränaisia, ahkeria työn raskaan raatajia ja muutenkin meneväisiä ihmisiä, ei kuukauden reili mahtunut mitenkään molempien kalentereihin. Siispä reilin ajankohdaksi valikoitui tehokas reilu kaksiviikkoinen elokuun alusta, ja opiskelijabudjetin vuoksi kohteeksi Itä-Eurooppa. Emme halua käyttää kallista aikaamme Eurooppaan ja takaisin junailemiseen, joten päädyimme varaamaan halvat lennot 4.8. Helsingistä Budapestiin ja 19.8. Kööpenhaminasta Helsinkiin. Niiden välissä olisi tarkoitus seikkailla Balkanilla, lillua Välimeressä ja käydä moikkaamassa Alppeja ja Berliinin muuria.

Kaikkea kannanotoista runoihin on tullut kirjoitettua, muttei ikinä blogia. Reili tuntui mukavalta ja helpolta aiheelta aloittaa blogin kirjoittaminen, varsinkin kun samalla saa julkaistua reissukuvia ärsyttämättä Facebook-kavereita ja Instagram-seuraajia jatkuvalla kuvatulvalla. Joten tästä se nyt lähtee: meiän reiliblogi!

Tarkoituksena on kirjoittaa tähän blogiin ennen reiliä suunnitelmista ja valmistautumisesta, ja sitten itse reilillä sen sujumisesta, kuulumisista ja kommelluksista.  Kaupunkien, kaljojen, nähtävyyksien ja miesten arvosteluja eri maista on hyvin suurella varmuudella tulossa, kuten myös postauksia pakkaamisesta ja suunnittelun jalosta taidosta.

Mutta koska tämä on blogin ensimmäinen teksti, ei mennä vielä tässä vaiheessa reiliin sen syvemmin. Sen sijaan kerromme vähän toisistamme, että minkälainen typykkä tuo reissukaveri on!

Kuka on Riikka?

Riikka on reipas ja rempseä rapiat parikymppinen savolaismuija, jonka tapasin ensimmäistä kertaa alakouluaikoina sporttileirillä kotikunnassamme Punkaharjulla. Paremmin tutustuimme lukioaikoina, kun harrastimme yhdessä järjestötoimintaa. Niinä aikoina tuli reissattua ympäri Suomea tapahtumien perässä, ja järjestettyä itsekin muutama (ehkä tuli myös juotua jokunen bisse saunassa). Kenties reissukuume jäikin päälle ajoilta, jolloin tuli ajeltua Savosta Pohjanmaalle, Kainuuseen, Turkuun ja ties minne. Suomi vaan alkaa pikkuhiljaa tuntua läpikotaisin kolutulta.

Lukion jälkeen päädyimme molemmat mutkien kautta Helsinkiin. Parasta Riikassa on tämän tinkimätön aitous, suorasukaisuus puhuttiin sitten miehistä tai suoliston toiminnasta, ja rennon ulkokuoren alla asustava pieni perfektionisti. Asumme kilometrin päässä toisistamme (Riikka muistuttelee välillä että hän sentään asuu Kehä I:n SISÄPUOLELLA), ja päivittelemme vähän väliä toistemme luona kahvipöydässä että piru vie kun ei vaan jaksa siivota.

Reilin aikana pääsen todennäköisesti nauttimaan taidelukion musiikkilinjan käyneen Riikan paikasta riippumattomista laulu- ja hyräilysooloista, oudoista ihastuneista äännähdyksistä nähdessä minkä tahansa eläinkunnan edustajan, sekä miesten takamusten/hiusten/pohkeiden/urheilullisuuden/minkä tahansa piirteen arvioimisesta. Toki myös halvan kaljan metsästämisestä.

Entä Emmi?

Emmi on yks miun pitkäaikaisimmista ystävistä, ja myös siksi loistovalinta reiliseuraksi: ei tartte turhia ujostella vaan monet mahdolliset kriisit reilillä selvinnee helposti, kun toisen tuntee niin hyvin. Meillä on myös hyvin samanlaiset arvot ja mielenkiinnonkohteet (kuten Game of Thrones, olut ja hyvät pyllyt), eli reilin suunnittelu ja kohteiden valinta on sujunut hyvässä yhteisymmärryksessä. Paitsi että mie haluaisin käydä jokaisessa kaupungissa eläintarhassa, ja Emmi ei.

Emmi on tiiättekö sellanen hullu nero – erittäin fiksu, osaava ja vakuuttava järjestöjyrä, mutta vakavien politiikkakeskustelujen jälkeen saattaa vetää kossun ja ehdottaa kuutamouintia. Ikinä ei voi tietää mitä Emmi seuraavaksi saa mieleensä – ainut asia mikä reilille lähtemisessä vähän pelottaa. Emmi ei ole todellakaan mikään nössykkä, vaan osaa heittäytyä ja hölömötellä, eikä jää koskaan sanattomaksi. Emmi piirtää hassuja eläimiä ja osaa juoda kaljaa. Emmi on hyvä ystävä jonka seurassa ei ole koskaan tylsää, vaikka istuttaisiin vain hiljaa puhumatta mitään. Emmillä on myös aivan mahtava huumorintaju, mutta vielä paremmat tissit.

Muutama huolestuttava piirre Emmissä on kyllä reiliä ajatellen. Emmi on yleensä aina hyvällä tuulella, hihittelee ja tanssii hassusti sormiaan heilutellen, paitsi silloin kun Emmi ei ole hyvällä tuulella. Silloin Emmi on kärttyisä. Se tapahtuu usein aamuisin, ja silloin Emmi muistuttaakin kesken talviunien herätettyä karhua. Mutta niin onneks miekin. Eli jos meitä ei näy takas Suomessa elokuun loppupuolella, niin ollaan varmana nukkumassa jossain päin Eurooppaa. 

 

 

P.S. Nimen keksiminen tälle blogille on ollut tähän mennessä vaikein haaste reiliin liittyen. Nimimietinnöissä kävi viittauksia Scandinavian Music Groupiin, tisseihin, rusketusrajoihin, kaljaan ja kaikkeen siltä väliltä. Finaalijoukoissa oli myös Riikan äitin reaktio reiliin, eli lausahdus ”Elä tuo lutikoita mukanas”. Lopulta päädyttiin kuitenkin vähän enemmän reissuun kuin ötököihin viittaavaan nimeen. Ehkä ihan hyvä. Tässä vielä bonuksena kuva meiän välisestä viestittelystä, jossa tulee ilmi niin nimiongelma, kuin reilimme (ja reilaajien) syvin olemus.

 

Terkuin Riikka ja Emmi