Budapest – rankkasateita ja ripulikakkaa

No niin, kuka reissukateudessa rypevä ystävämme tunnustaa lähettäneensä ilkeitä ajatuksia ja vitsauksia riesaksemme? Vai maailmankaikkeusko se on meille suutahtanut ja pistänyt muutaman haasteen reittimme varrelle? Budapest oli ihana, kuuma ja kaunis, mutta reissumme ensimmäiset päivät olisivat voineet sujua myös ilman näitä muutamia pieniä kommelluksia. Toisaalta, kommelluksilta on vaikea välttyä kun kyseessä on Riikka ja Emmi. 

Hostellimme Casa de la Musica oli aivan mahtava. Persoonallisen näköinen raidallisine seinineen, siistit tilat ja puhtaat vessat, erittäin ystävällinen henkilökunta ja mukava tunnelma. Ja terassibaari. Ja halpaa kaljaa. Oijoi. Eli hintalaatusuhteen voi sanoa olleen hyvin kohdallaan, kun tästä elämyksestä maksoi vain 12 euroa yöltä. Meille sattui vielä huonekavereiksi mukava uusseelantilainen pariskunta, joiden aksentista ei kylläkään meinannut saada mitään selvää. Mutta se mies oli erittäin komea tapaus. Varsinkin suihkun jälkeen pelkässä pyyhkeessä. Oijoi. Eli nautimme siis oikein paljon olostamme Casa de la Musicassa (ei pelkästään sen komean uroksen vuoksi) ja voimme kyllä suositella kyseistä hostellia Budapestiin matkaaville! 

Hurmaava Casa de la Musica. Komeasta uusseelantilaisukosta ei valitettavasti löydy kuvaa.

Hostellia ihasteltuamme ja aamupalat syötyämme pakkasimme reppuihin pyyhkeet ja bikinit ja suuntasimme kohti keskustaa, aikomuksenamme kierrellä ensin kaupunkia ja suunnata sitten joko johonkin kylpylöistä tai Margitsziget-saaren maauimalaan virkistäytymään. Hostellimme sijaintikin osui aika nappiin, sillä Vas utcalta oli keskustan pääkaduille hyvin inhimillinen 2 km kävelymatka. 

Turistikuva Vaci utcalla silloin, kun kaasut vielä naurattivat. Jos turistikrääsää haluaa, niin Vaci utca on place to be, halpaa ruokaa tai mielenkiintoisia löytöjä en sieltä lähtisi etsimään.

Mapmeisteri vauhdissa. Koska mie oon miltei oudon paljon kiinnostunut kartoista (en omasta, mutta Emmin mielestä), hoidan mie luonnollisesti navigoinnin todennäköisesti koko reissun ajan. Emmi taas sitten toimii tulkkina jos sönkötän rallienglannillani jotain outouksia.

Budapestin kauppahalli Vaci utcan päässä oli kyllä hieno paikka ja käymisen arvoinen! Näin budjettimatkaajalle (ja herkkusuulle) se oli kyllä paljon vaarallisia houkutuksia täynnä, oisin ihan mielelläni voinut ostaa koko höskän juustot.

Tonava ja sitä ylittävät useat sillat oli kyllä näyttäviä tapauksia. Ja Emmi tietty kans. Tämä silta oli käsittääkseni nimeltään Szabadság.

Pestin puolelta seikkailimme tuon äskeisen Szabadság-sillan yli Budan puolelle, missä kävelimme rantaraittia pitkin katsellen Tonavaa, Budan linnaa ja hulppeita kukkuloita. Siinä vaiheessa alkoi jo kuumuus ja nälkä uuvuttamaam matkalaisia, mikä näkyy kuvamateriaalin laadussa maisemakuvien sekaan eksyneissä harhaisissa irvistyskuvissa:

Széchenyimikälieneekään sillalta tultiin takaisin Pestin puolelle ja poseerattiin siltaa vahtineen jellonan kanssa niin kuin kunnon turistin pittää. 

Operaatio ”Riikalla on taas vaihteeksi nälkä, täytyy etsiä ruokaa” käynnissä.

Löydettiin vihdoin halvahko ravintola ja olutta viilentämään kuivia kurkkujamme. Ja koska se on oikein ja kunnollista, oli tässäkin ravintelissa olut halvempaa kuin vesi. Olut oli nimeltään Dreher Pils ja ehkäpä paras Budapestissä maistamistamme kaljoista!

Ja siihen ravintolareissuun meni perus viis tonnia. Eli about 18 euroa sisältäen molempien ruuat, kaljat, vedet, kahvit ja kakkua. 

Budapestin upea parlamenttitalo ja Emmi, joka viipottaa taas eteenpäin sellasta vauhtia, että mie ja muut turistit ollaan hämillämme.

Riikan mahtavat nähtävyysselfiet osa n: Parlamenttihattu 

Näkymä parlamenttitalon rannasta Budan puolelle

Parlamenttitalolta lähdimme sitten kohti Margitsziget-saaren uimalaa, josta miun Budapestekspertti Sanna-kummeli meille vinkkasi. Joku Budapestin kuuluisista kylpylöistä olisi ollut kiva kokea, mutta budjetti tuli vastaan. Kylpyläreissu olisi kustantanut noin 15 euroa, kun pääsy uimalaan maksoi noin 6 euroa. Ja siellä uiskentelee myös Unkarin maajoukkue! Tämä reissu kuulosti hyvältä, mutta osoittautui kohtalokkaaksi.

Nimittäin silloin se sitten tapahtui. Ripulikakka. Ja rankkasateet.

Ehdittiin ottaa hetki aurinkoa uimalan nurtsilla (tai siis Emmi ehti, samalla kun mie istuin pöntöllä herkkine vatsoineni) ennen kun rupesi satamaan oikein urakalla. Siis just silloin, kun koko päivän paahtavassa helteessä käveltyämme ois ollu ihanaa hetki maata auringossa ja viilentyä uima-altaassa, alkaa kunnon ukkoskuuro. Kivakiva. Noh, sisältä löytyi myös uimahallia saunoineen, joten kunnon suomalaisina mentiin tietysti saunaan. Ilmeisesti täällä päin ei tunneta käsitettä löylynheitto, ja mietittiin että mitäköhän saunaseuramme miettisi, jos haluaisimme heittää vettä kiukaalle. Varmaan oisivat pitäneet hulluina.

Koska sade ei meinannut loppua millään, urheina lähdettiin tarpomaan noin kilometrin matkaa lähimmälle metroasemalle. Tuloksena pari läpimärkää savolaistyttöä.

Sade yllätti matkailijat. Vois ottaa kossuth. 

Onneks litimärät lenkkarit saatiin seuraavaks päiväks kuiviks avittamalla kuivumisprosessia hieman hiustenkuivaajalla.

Ihan mukavasti tuli ympäri Budapestiä käveltyä. Hallelujah meillä on tosi hyvät lenkkarit, niin ei ees tullu jalat kipeiks.

Kävelypainotteisen päivän jälkeen Emmiä ei paljon muu kun halpa kalja kiinnostanu.

…jonka vuoksi päädyttiinkin myös lähistölle ehkä Budapestin kuuluisimpaan baariin, rauniopubi Szimpla Kertiin. Oli muuten hirmusen hieno paikka! Pienen jännitysmomentin baarireissuun toi se, että Emmi ”olen varattu enkä aina oikein ymmärrä, että kutsun baariin saattaa ymmärtää jonain muunakin kuin viattomana ystävällismielisenä ehdotuksena” pyysi muutaman fransmannin hostellilta meiän mukaan. Ilta meni kuitenkin erittäin mukavissa merkeissä, ranskispojut oli kohteliaita kavereita (tai ujoja) ja patongit pysy Ranskan puolella.

Budapest oli meille pienistä hauskoista sattumuksista huolimatta erittäin hyvä, ja jäi jopa vähän harmittamaan, ettemme viipyneet siellä pitempään. Aika monet nähtävyydet jäi vielä näkemättä, ja eläintarhan kirahvit rapsuttelematta. Pienet krapulapäänsäryt taltutettuamme lähdimme aamulla etsimään rautatieasemaa. Note to self: seuraavalla kerralla asemalle puoli tuntia ennen junan lähtöä, ettei iske samanlaista paniikkia toista kertaa…

Hei hei Budapest ja ihana rautatieasema!

Tällä hetkellä ollaan Belgradissa, ja ihan hengissä edelleen. Täälläkin vierailumme (ja varsinkin hostellimme…) on ollut ihan hmm mielenkiintoinen. Mutta siitä kaikesta toisella kertaa, nyt mennään ettimään taas vähän kaljaa!

– Riikka