Praha vai Pariisi, Ljubljana vai Lyon – eli reittivalinnan jalo taito

 

image.jpg

Budapest, Belgrad, Split ja Berliini – mukaan mahtuu myös toistaiseksi tuntematon pysähtymispaikka

Enää 11 päivää siihen, kun meidän lento lähtee Helsingistä kohti Budapestiä. Jännää! Reilaamaan voi lähteä avoimin mielin ja reittiä sen kummemmin miettimättä, tai sitten voi viilata pilkkua ja Exceliä ja tutkia Euroopan kartan puhki. Riikka ja mie ollaan tätä jälkimmäistä kategoriaa, osittain tiukan aikataulun asettamien vaatimusten takia, ja osittain sen että me vaan satutaan rakastamaan suunnittelua. 

Reitin valintaan vaikutti moni asia: lennot, hintataso, kulttuuri, kaverien kertomukset ja halu nähdä uusia paikkoja. Alusta asti oli selvää, että junailemme pääasiallisesti Itä-Euroopassa sen hintatason ja meille tuntemattoman kulttuurin vuoksi. Selvää oli myös, että kahden viikon mittaisesta reilistä ei kannata kuluttaa montaa päivää istuen junissa Ruotsissa, Tanskassa ja monessa muussa maassa, jotka eivät kuulu paikkoihin joissa tahdomme käydä. Suomi on reilaajalle kohtuullisen kinkkinen aloitusmaa: Baltian maat ja Venäjä eivät kuulu InterRail-maihin, ja Ruotsista meidät erottaa meri. Käytännössä reilaajalle on kaksi vaihtoehtoa: mennä Lapin kautta Ruotsiin ja lähteä valumaan sieltä alaspäin, tai matkustaa laivalla Tukholmaan. Reililippu ei kelpaa oman maan junissa, joten junamatkasta Lappiin olisi joutunut maksamaan erikseen, samoin kuin hitaasta laivamatkasta. Molemmista kulkuvälineistä tosin saa reilipassilla 50% alennusta, mutta emme kokeneet kumpaakaan tapaa mielekkääksi. Siispä päädyimme tutkimaan lentojen hintoja. 

Kiitos halpalentoyhtiöiden, Eurooppaan lentäminen on parhaimmillaan halvempaa kuin Helsinki-Punkaharju-junalippu. Katselimme lentoja muun muassa Prahaan ja Splitiin, mutta loppujen lopuksi Norwegianin Helsinki-Budapest-reitti osoittautui edullisimmaksi.  Varasimme paluulennon samalta yhtiöltä, tosin Kööpenhaminasta Helsinkiin. Harkitsimme paluulentoa myös Berliinistä, mutta hinnat huimasivat kahden opiskelijan päätä. Kahden lennon hinnaksi muodostui 140 euroa per nassu, mikä on mielestämme kohtuullinen hinta nähden säästettyyn aikaan. 

Totesimme, ettemme aio reissuahneudesta huolimatta ahtaa reilillemme liikaa kohteita, vaan valitsimme reissullemme neljä pitempää pysähdyspaikkaa. Haluamme kuitenkin päästä mielummin nauttimaan muutamasta kaupungista kunnolla, kuin juosta kaupungista toiseen nähtävyyksiä näkemättä ja oluita maistelematta. Yritimme valita reitillemme myös erilaisia kaupunkeja ja vaihtelevia maisemia, ettei suurkaupunki toisensa perään rupeaisi kyllästyttämään kesken reissun. Siispä reitimme pääkohteiksi valikoituivat Budapest, Belgrad, Split ja Berliini.

Aloituskaupungiksi valikoitui Budapest lähes pelkästään lentojen takia, mutta kiehtova tämä Itä-Euroopan Pariisi on muutenkin. Kaunis arkkitehtuuri ja historia ovat houkuttelevia (ja Riikalle myös Budapestin eläintarha, itse käytän tämän ajan todennäköisesti kaupungin tutkimiseen). Unkarista suuntaamme vajaan kolmen päivän jälkeen Belgradiin, Serbiaan. Belgrad on suomalaisille vielä kohtuullisen tuntematon kohde, kenties suorien lentojen puutteen takia. Riikan Balkaniin ihastunut lukiokaveri on kuitenkin kehunut kaupunkia sen verran, että päätimme valita sen reilimme toiseksi kohteeksi. Netistä tietoa etsittyäni olen itsekin todella innoissani tästä kaupungista: hintataso on huimaavan alhainen, kulttuuria löytyy mukavasti ja yöelämä kelluvine baarilauttoineen hakee vertaistaan. Belgradia kolme päivää tutkiskeltuamme suuntaamme jo monelle tuttuun lomakohteeseen Splitiin Adrianmeren rannalle, koska Välimeren ja valkoisena hohtavien hiekkarantojen kaipuu on kova. Kaupunkikohteiden välissä rantalomapäivät tuovat myös mukavaa vaihtelua. Kahta Game on Thrones-nörttiä kiinnostaa myös kaupungissa olevat sarjan kuvauspaikat (samasta syystä saatamme tehdä myös päiväreissun King’s Landingiin, eli Dubrovnikiin). Lisäksi kaupungin kyljessä levittäytyvät suuret ulkoilualueet, jonne on tarkoituksena tehdä pyöräilyretkiä. Kroatiasta jatkamme toistaiseksi tuntemattoman Keski-Euroopan kohteen (Ljubljana, Salzburg, Innsbruck, ken tietää?) kautta Berliiniin muuria moikkaamaan. Berliini kiinnostaa erityisesti sen historian vuoksi, mutta se on myös aidosti suurkaupunki, joita ei reitillemme hirveästi mahdu. Toki Riikkaa kiinnostaa tämänkin kaupungin eläintarha! Viimeisenä reilipäivänä on tarkoitus matkustaa aamujunalla Berliinistä Kööpenhaminaan, ja hypätä Helsinkiin vievään lentokoneeseen.

Junissa istumiseen käytettävä aika vaihtelee kuudesta tunnista reippaasti yli puoleen vuorokauteen. Välillä on odotettavissa asemilla istuskelua tai öitä junissa, mutta toisaalta pieni epämukavuus ja odottelu ovat osa reilaamisen viehätystä. Yöjunilla saa myös hyvin säästettyä aikaa ja rahaa, kun viettää yön junassa torkkuen taas yhden hostelliyön sijaan. Tiukan reiliaikataulun ja etukäteen varattujen hostellien (vinkki: etukäteisvarauksia kannattaa tehdä Euroopan kiihkeimmällä lomakaudella, ettei joudu pulittamaan itseään kipeäksi) vuoksi olemme katselleet junien aikatauluja jo valmiiksi, vaikka moni reilaaja kokee liian tiukat suunnitelmat ahdistaviksi. Meille tämä puolestaan taas toimii, vaikka yllätyksiin on tarvittaessa sopeuduttava. 

image.jpg

Reililipun valinta on myös tärkeä osa reittisuunnittelua – kannattaa miettiä tahdotko mennä fiiliksen mukaan vai suunnitella matkustuspäivät etukäteen. Reililippuja löytyy moneen makuun, kuukauden pituisista lyhyempiin vaihtoehtoihin. Me päädyimme valitsemaan 281 euroa maksavan passin, jolla voi matkustaa vapaasti kymmenenä päivänä 22 päivän sisällä. Tämä passi myös tuli halvemmaksi kuin 15 tai 22 päivän reililiput, joita ensimmäisenä harkitsimme. Laskimme matkustuspäiviä reilillämme olevan noin seitsemän, joten pelivaraakin jää jäljelle. Tämä lipputyyppi voi tosin rajoittaa, jos tahtoo elää mielijohteen mukana ja jäädä yllättäen hurmaavaan pikkukaupunkiin radan varrella. Meille tämä passi ja 10 matkustuspäivää tuntui sopivalta: emme ajatelleet käyttää reiliämme pelkästään junassa istuen, vain nauttien kohteistamme ainakin sen muutaman päivän rauhassa. Jollekin toiselle taas sopii tiuhempi reissurytmi. Lipputyypeistä ja niiden hinnoista löytyy enemmän tietoa esimerkiksi vr:n sivuilta (https://www.vr.fi/cs/vr/fi/interrail), mistä löytyy yllättävän paljon hyödyllistä reili-infoa.

Loppujen lopuksi lentojen ja junalipun yhteissummaksi muodostui 421 euroa henkeä kohden – eli vertailun vuoksi 40 euroa nuorisohintaista kuukauden reilipassia vähemmän. Parin viikon aikana ehtii kuitenkin lentojen ansiosta nähdä monta paikkaa, vaikka todella moni muukin kaupunki olisi houkutellut innokkaita reissaajia. Reittivalinnassa onkin kyse kompromisseista, niin kuin kaverin kanssa reilaamisessa muutenkin!

Vaikka suunnittelua rakastammekin, emme sentään ole miettineet reilillemme ohjelmaa tunnin tarkkuudella. Siispä otamme erittäin mielellämme vastaan vinkkejä nähtävyyksistä ja muista kokemisen arvoisista asioista reilimme kohdekaupungeista, jos joltakulta löytyy kokemusta reitillämme reissaamisesta! Myös valinnanvaikeuttamme Ljubljanan, Salzburgin ja Innsbruckin välillä saa helpottaa kertomuksilla näistä kaupungeista. Muutenkin kaikki hyvät reilivinkit ja -vihjeet ovat tervetulleita!

– Emmi

 

(Riikan huomautus: en ajatellut käydä jokaisessa kaupungissa eläintarhassa. Emmi huijaa. Käyn todennäköisesti vain Budapestin tai Berliinin eläintarhassa. Tai molemmissa. Mutta ainakin norsuja on nähtävä, ja mielellään myös paljon apinoita ja kirahveja ja seeproja ja virtahepoja ja…)

Kulttuuri Matkat Suosittelen Raha

Ei tunnu missään, olen matkalla taas!

 

img_0294_0.jpg

Myö ollaan Emmi ja Riikka, Punkaharjun peräkorpien pöndetytöt jotka juna kuljetti Helsinkiin opiskelemaan. Aluksi Helsinki vaikutti Punkaharjun jälkeen (yllättäen) suurelta, jännältä ja keskustaan lähtiessä tuntui eksyneensä ulkomaille. Vuosien saatossa Helsinki on kuitenkin ruvennut tuntumaan yhä enemmän tuppukylältä. Reissuun on päästävä. Niinpä juna kuljettaa meiät elokuussa uusiin maisemiin ja suurempiin kaupunkeihin Eurooppaan!

Koska ollaan molemmat kiireisiä opiskelijoita, järjestöjyränaisia, ahkeria työn raskaan raatajia ja muutenkin meneväisiä ihmisiä, ei kuukauden reili mahtunut mitenkään molempien kalentereihin. Siispä reilin ajankohdaksi valikoitui tehokas reilu kaksiviikkoinen elokuun alusta, ja opiskelijabudjetin vuoksi kohteeksi Itä-Eurooppa. Emme halua käyttää kallista aikaamme Eurooppaan ja takaisin junailemiseen, joten päädyimme varaamaan halvat lennot 4.8. Helsingistä Budapestiin ja 19.8. Kööpenhaminasta Helsinkiin. Niiden välissä olisi tarkoitus seikkailla Balkanilla, lillua Välimeressä ja käydä moikkaamassa Alppeja ja Berliinin muuria.

Kaikkea kannanotoista runoihin on tullut kirjoitettua, muttei ikinä blogia. Reili tuntui mukavalta ja helpolta aiheelta aloittaa blogin kirjoittaminen, varsinkin kun samalla saa julkaistua reissukuvia ärsyttämättä Facebook-kavereita ja Instagram-seuraajia jatkuvalla kuvatulvalla. Joten tästä se nyt lähtee: meiän reiliblogi!

Tarkoituksena on kirjoittaa tähän blogiin ennen reiliä suunnitelmista ja valmistautumisesta, ja sitten itse reilillä sen sujumisesta, kuulumisista ja kommelluksista.  Kaupunkien, kaljojen, nähtävyyksien ja miesten arvosteluja eri maista on hyvin suurella varmuudella tulossa, kuten myös postauksia pakkaamisesta ja suunnittelun jalosta taidosta.

Mutta koska tämä on blogin ensimmäinen teksti, ei mennä vielä tässä vaiheessa reiliin sen syvemmin. Sen sijaan kerromme vähän toisistamme, että minkälainen typykkä tuo reissukaveri on!

Kuka on Riikka?

Riikka on reipas ja rempseä rapiat parikymppinen savolaismuija, jonka tapasin ensimmäistä kertaa alakouluaikoina sporttileirillä kotikunnassamme Punkaharjulla. Paremmin tutustuimme lukioaikoina, kun harrastimme yhdessä järjestötoimintaa. Niinä aikoina tuli reissattua ympäri Suomea tapahtumien perässä, ja järjestettyä itsekin muutama (ehkä tuli myös juotua jokunen bisse saunassa). Kenties reissukuume jäikin päälle ajoilta, jolloin tuli ajeltua Savosta Pohjanmaalle, Kainuuseen, Turkuun ja ties minne. Suomi vaan alkaa pikkuhiljaa tuntua läpikotaisin kolutulta.

Lukion jälkeen päädyimme molemmat mutkien kautta Helsinkiin. Parasta Riikassa on tämän tinkimätön aitous, suorasukaisuus puhuttiin sitten miehistä tai suoliston toiminnasta, ja rennon ulkokuoren alla asustava pieni perfektionisti. Asumme kilometrin päässä toisistamme (Riikka muistuttelee välillä että hän sentään asuu Kehä I:n SISÄPUOLELLA), ja päivittelemme vähän väliä toistemme luona kahvipöydässä että piru vie kun ei vaan jaksa siivota.

Reilin aikana pääsen todennäköisesti nauttimaan taidelukion musiikkilinjan käyneen Riikan paikasta riippumattomista laulu- ja hyräilysooloista, oudoista ihastuneista äännähdyksistä nähdessä minkä tahansa eläinkunnan edustajan, sekä miesten takamusten/hiusten/pohkeiden/urheilullisuuden/minkä tahansa piirteen arvioimisesta. Toki myös halvan kaljan metsästämisestä.

Entä Emmi?

Emmi on yks miun pitkäaikaisimmista ystävistä, ja myös siksi loistovalinta reiliseuraksi: ei tartte turhia ujostella vaan monet mahdolliset kriisit reilillä selvinnee helposti, kun toisen tuntee niin hyvin. Meillä on myös hyvin samanlaiset arvot ja mielenkiinnonkohteet (kuten Game of Thrones, olut ja hyvät pyllyt), eli reilin suunnittelu ja kohteiden valinta on sujunut hyvässä yhteisymmärryksessä. Paitsi että mie haluaisin käydä jokaisessa kaupungissa eläintarhassa, ja Emmi ei.

Emmi on tiiättekö sellanen hullu nero – erittäin fiksu, osaava ja vakuuttava järjestöjyrä, mutta vakavien politiikkakeskustelujen jälkeen saattaa vetää kossun ja ehdottaa kuutamouintia. Ikinä ei voi tietää mitä Emmi seuraavaksi saa mieleensä – ainut asia mikä reilille lähtemisessä vähän pelottaa. Emmi ei ole todellakaan mikään nössykkä, vaan osaa heittäytyä ja hölömötellä, eikä jää koskaan sanattomaksi. Emmi piirtää hassuja eläimiä ja osaa juoda kaljaa. Emmi on hyvä ystävä jonka seurassa ei ole koskaan tylsää, vaikka istuttaisiin vain hiljaa puhumatta mitään. Emmillä on myös aivan mahtava huumorintaju, mutta vielä paremmat tissit.

Muutama huolestuttava piirre Emmissä on kyllä reiliä ajatellen. Emmi on yleensä aina hyvällä tuulella, hihittelee ja tanssii hassusti sormiaan heilutellen, paitsi silloin kun Emmi ei ole hyvällä tuulella. Silloin Emmi on kärttyisä. Se tapahtuu usein aamuisin, ja silloin Emmi muistuttaakin kesken talviunien herätettyä karhua. Mutta niin onneks miekin. Eli jos meitä ei näy takas Suomessa elokuun loppupuolella, niin ollaan varmana nukkumassa jossain päin Eurooppaa. 

 

img_2927.png

 

P.S. Nimen keksiminen tälle blogille on ollut tähän mennessä vaikein haaste reiliin liittyen. Nimimietinnöissä kävi viittauksia Scandinavian Music Groupiin, tisseihin, rusketusrajoihin, kaljaan ja kaikkeen siltä väliltä. Finaalijoukoissa oli myös Riikan äitin reaktio reiliin, eli lausahdus ”Elä tuo lutikoita mukanas”. Lopulta päädyttiin kuitenkin vähän enemmän reissuun kuin ötököihin viittaavaan nimeen. Ehkä ihan hyvä. Tässä vielä bonuksena kuva meiän välisestä viestittelystä, jossa tulee ilmi niin nimiongelma, kuin reilimme (ja reilaajien) syvin olemus.

 

Terkuin Riikka ja Emmi

Kulttuuri Matkat Suosittelen