Maaliskuun lempparit
Lempi
Minä kuulun kirjakerhoon. Tällaiselle kultakalanmuistiselle se ei ole hyvä juttu – ensin unohdan peruuttaa kirjat, sitten palauttaa ne. Lempi, siis Minna Rytisalon esikoisteos, joutui kirjahyllyyni sillä tavoin. Olin vähän mehh, epäkiinnostunut. Sitten luin Polka dotsin kirjasuosituksen ja aattelin, että noh, annetaas Lempille tilaisuus. Onneksi annoin! Ahmin kirjan kahdessa illassa. Olin koko ajan jossain oudossa liikutuksen vallassa, lähes surumielinen, kirja kosketti jostain syvältä. Rytisalon tyyli upposi minuun aivan täysin. Ehdottomasti Lempi on lempiasiani maaliskuussa.
Hullut kananaiset
Ei siitä voi tulla kuin hyvälle tuulelle kun joku melkein-randomi (vain nimeltä ja naamalta tuttu) viskaa sunnuntai-iltana viestillä, että hei oisko teillä munia kun kana on ihan tohkeissaan vauvakuumeessa ja pitäs alle haudottavaa saada. Kuka kysyy noin vain, tosta vaan, munaa ihan tuntemattomalta? Ja kuka antaa, tosta vaan, ihan lunkisti joo? No hullut kananaiset tietenkin! 😀 Nyt sitten jännätään kahdessa osoitteessa kuoriutuuko munista söpöisiä pörhäköitä tipusia, aaawwws. <3
Pandan vadelmamuru -suklaa
Kurlkrrllkurrrl. Tämä on todella hämmentävää sillä minä en varsinaisesti ole valkosuklaan ystävä. Vadelmia rakastan, mutta valkosuklaa? Mut uhh ohhh vadelmamuru -suklaa. Purrr hurrr. Jos tammikuun olisin voinut elää appelsiineilla, niin maaliskuu ja samantien vaikka huhtikuukin ois mulle ihan ok elää valkosuklaavadelmapöllyssä. Oih, muru.
Hengitys- ja rentoutumisharjoitukset
En vain voi olla hehkuttamatta vielä lisää miten mahtista on ollut löytää keino, jolla pysäyttää itsensä ja ajatuksena kesken päivän tai vaihtoehtoisesti löytää illalla uni helposti ja nopeasti. Keskellä päivää otettu pieni, täydellisen hiljainen hetki oman itsensä kanssa antaa hirvittävästi energiaa jatkaa – ilman kiukkuja ja rähinöitä, jotka väsyneenä ja kiireen keskellä muuten helposti karkaa ilmoille. Ja nukkuminen – se nyt vaan on parasta! :D
Sulat tiet
Omassa pihassa on vielä hanget korkeat nietokset ja kotitie on jään vallassa, mutta asfalttitiet! Jee! Oon ihan iiih ja aah sulasta tiestä ja siitä rahinasta mitä polkupyörän vielä paikallaan oleva nastarengas pitää tien pinnassa olevan hiekan päällä. Päähän tulvii onnellisuusmuistoja lapsuudesta, kun keväällä sai viimeinkin pyörän varastosta – kaverin kanssa viiletettiin taloyhtiön parkkipaikalla leikkien, että pyörä on hevonen ja hevosen nimi oli se mikä nyt pyörän rungossa sattui merkkinä lukemaan. En muista enää lapsuuteni hevosen nimeä, mutta nykyinen uljas pinkkini (jos siis kuvittelisin ratsastavani hevosella, kröhh öhh) tottelee nimeä Donna.
Tuikitärkeät sovellukset
Latasin puhelimeeni hirvittävän, siis hirrrrrvittävän tärkeän sovelluksen vältellessäni opiskeluun tarttumista tehdäkseni opiskelusta hauskempaa. Sovelluksessa napsautetaan päälle aika x (lyhin aika taisi olla 10 minuuttia) ja valitsemansa ajan täyttyessä sinulle kasvaa ikioma puu tai pensas. Ai mikä pointti? No se pointti, että napsautettuasi ajastimen päälle tarkoitus on myös opiskella se valittu aika – jos sovelluksesta poistuu kesken kaiken vaikka rullaamaan face-insta-blogi-face-insta-rundia niin *puf* puu kuolee. Ei tapeta puita, eihän?
Eilinen meinasi olla muutenkin yhtä sluibailua ja tärkeitä oman naaman kuvailuja ja muita sijaistoimintoja tuli harrastettua ahkeraan, mutta jes! JesjesJES! Sain itseäni kuitenkin niskasta kiinni ja tältä erää opiskelut on DONE. Selätin maaliskuun ja viimeinen perusopintojen kurssi harjoitteluineen on nyt suoritettu. Nyt sitten vaan odotellaan arvosanoja ja sen jälkeen on aika jatkaa eteenpäin. Aineopintoihin ilmoittautuminen ja oikean opiskelun aloittaminen alkaakin olla kohta totta eikä enää vain kaukainen haave…klunks.
