Pitäkää keväänne!

Että riepoo sielua kun instagramissa hierotaan naamaan kuvia leskenlehdistä, sinivuokoista, hämyisistä aamuista kun usva leijailee vielä ruskeilla (mutta lumettomilla!) pihoilla.

Täällä tundralla on vielä täysi talvi. Tai ainakin meidän pihassa on vielä täysi talvi. Tonttia ympäröi pitkät puut, joten keväinen aurinko ei vielä yllä pihamaatamme hellimään. Mieli ja sormenpäät tahtoisivat jo päästä kuopsuttelemaan, hipeltelemään, tekemään kesää. Jalat tahtoisi tallustella tiluksilla (huikeat reilu tuhat neliötä), katsella mitä laittas ja minne. Mut maailma sanoo ei. EI. E-i.

Tunsin jumaliste kateellisen pistoksen jo siitä kun yks tyyppi kertoi putsanneensa pihasta koiranpaskoja tuntitolkulla. Siis koiranpaskoja. No okei, ehkä mä kaihoan enemmänkin sitä haravaa ja kottikärryjä.

Mökillä lensi jo joutsenet kaakattaen, vaikka joki ja järvi ovat pikkusulaplänttejä lukuunottamatta umpijäässä. Mietin miten ne selviää ja pärjää. Pelkään ettei ne pärjää.

Myöhemmin luin uutisen, että muuttolinnut kääntyvät takaisin etelään, koska Suomessa on liian kylmä. Olisipa Lufthansan lentäjä tehnyt saman päätöksen.