Ajatuksissa tupakoinnin lopettaminen, osa 2
Ajatukset mylläilee päässä edelleen. Ensimmäistä kertaa ehkä ikinä, niihin lukuisiin aiempiin yrityksiin nähden, minulla alkaa olla jopa suhteellisen varma olo. Että ehkä tällä kertaa minä ihan oikeasti onnistuisin. Ehkä tällä kertaa minä TODELLA haluan lopettaa.
Siis sitten kun ajatuksen tasolta siirtyisin sinne tekoihinkin. Nythän minä vielä viikonlopuksi ostin topan (pienen topan!), koska eilen meille saapui matkojen takaa kaverit vähän rimpsalle, ja rimpsa-ilta nyt ei ehkä ole ihan kaikista ideaalein ajoitus päättää lopettaa. Tänään sitten ostin toisen topan…koska iski paniikki ja epätoivo, enhän minä nyt vielä voi, kamutki on vielä täällä ja…no niin, kyllä te jotka tupakoitte/olette tupakoineet tiedätte. Aina löytyy mitä mielikuvituksellisimpia syitä siihen miks mun nyt vaan täytyy saada polttaa.
Voinee siis sanoa, että ajatusprosessini ja Allen Carrin opuksen sanoman sisäistäminen on vielä hitusen vaiheessa.
Olen tupakoinut yli puolet elämästäni. Minun tämän hetkisistä (opiskelija)tuloistani menee kuukaudessa 10% tai yli tupakkaan. Rypyt silmäkulmissa eivät ehkä ole seurausta vain iloisesti eletystä elämästä. Minä en halua sairastua, minä haluan jatkossakin pystyä patikoimaan pitkin korpea keuhkojen vinkumatta, minä en halua aloittaa aamujani yskien. Minä olen tärkeä ja rakas. Miksi tämä pelkkä ajatusprosessikin tuntuu jo näin vaikealta? Eihän tupakoinnissa ole kertakaikkiaan mitään järkeä?! En tiedä, mutta ajattelin jatkaa ja jakaa tätä prosessia jatkossakin teidän kanssanne, tälleen postaussarjan tyyppisesti (ensimmäinen osa luettavissa täällä).
Lupasin itselleni, että tämän topan poltettuani en osta uutta. Ylihuomenna lähdemme mökille ensin yhdessä yöksi, mutta ajattelin jäädä sinne yksinäni vielä toiseksikin. Jotta saisin opiskeltua, nautittua vielä suht lämpimästä syksystä ja luonnosta ja, no, sieltä en pääse tupakkakauppaan.
Jere katsoi minua ilkikurisesti virnuillen. ”En hae sinua sieltä viikkoon. Sinne saat hajota.”, hän sanoi minulle pilke silmäkulmassaan.
Hmm. Saattas toimia?