Jouluun höpsähtäminen
Vielä joitakin vuosia sitten minä olin se tyyppi, joka ei voinut kestää jouluhössötystä (ainakaan jos se alkoi jo loka-marraskuussa), tilasi lahjat läheisilleen netistä (koska hullujen jouluihmisten kaupparyysis ja tipetipetiptapit ja gaaahh) ja koki, että joulussa ainoo hyvä puoli on vapaat ja ruoka.
Sitten salakavalasti ja viattomasti aloin saada päähäni sellaisia ajatuksia, että no oikeestaan se oikea joulukuusi ois aika kiva tuossa olohuoneen nurkassa. Mut siis vasta aatonaattona ja varovasti voi kuunnella joululauluja (mutta vain niitä raskaimpia joululauluja) samalla kun hillitysti sitä kuustansa koristelee. Yhtä viattomasti sohvalle ilmestyi pari punaista tyynyä ja sohvapöydälle hopeinen koristeliina. Niin ja hyasintteja ja joulutähtiä (mut siis ne nyt on vaan kukkia ja mie muutenkin ostelen kotiin leikkokukkia pitkin vuotta jajaja.)
No tuoooota. Toissapäivänä sitten kodin siivouksen yhteydessä ihan vahingossa kaivoin kaapista kynttelikön keittiön ikkunalle ja lampaantaljan nojatuoliin. Eilen tarttui kaupasta mukaan valkoinen joulutähti. Ja torttutaikinaa. Kilon paketti torttutaikinaa. Enkä milläääään malttaisi odottaa enää vajaata kuukautta, kun matkustan yksin lomalle Riikaan ja siellä minua odottaa upeat tunnelmalliset joulumarkkinat ja kaikki muu hörsylä.
Onks tää jotain iän mukanaan tuomaa pään pehmenemistä vai mitä hittoa täällä oikein tapahtuu? 😀 Joulusisustuksen suhteen koti on edelleenkin hillitty, että ei tänne mitään tonttu-ukkoja oli ryöpsähdellyt sinne tänne. Mut mistä tämä päänsisäinen tipetipetiptap-tyyppi on oikein ilmestynyt, ja vieläpä joka vuosi yhä aiemmin ja aiemmin!
Ja pssst. Kuvat on meidän ihanan tunnelmallisesta kasvihuoneesta. Sehän sai joulukaamosvalot ja muut härpäkkeet ylleen jo lokakuussa…
