Tuurisyöppö katkaisuhoidossa (vko2)

Ensimmäinen viikko takana.

Maantai meni aikalailla huomaamatta. Sellainen jeejee alkuinto oli hyvin vahvasti päällä.

Tiistaina oli nälkä. Niiiiiiiin järkyttävä nälkä. Kiukutti.

Keskiviikosta perjantaihin sluibailtiin taas aika huomaamattomissa merkeissä ja kepeissä fiiliksissä. Olin töissä, joka helpotti siirtymää järkevään syömiseen huomattavasti – ei siis tarvinnut kotona tuijottaa kelloa ja miettiä milloin saapi syyvä ja mitä saapi syyvvä. 😀

Elämä on maistunut hyvin pitkälti rahkalta ja raejuustolta. Onneksi tykkään niistä molemmista.

Lauantaina oli bileet. Ei syöty saati juotu niinku milläänlailla järkevän mittapuun mukaan (paitsi kieltäydyin yöllisestä kebabista! jes!)

Sunnuntaina oli darra. En kieltäytynyt Daim-jäätelöstä. Enkä sen puoleen sipseistäkään.

Että tuooooota…5/7 ekasta viikosta meni kurissa ja nuhteessa, eiks se oo jo aika hyvin?! Siis kun normaalia elämäähän ois ehkä sellainen, että arkena vedetään tiukemmin ja vapailla saa sit vähän löysäillä. Eikö? Onhan? Ja ömmm täydellinen kieltäytymys ja askeettisuus jajaja mitä näitä nyt on, niin nehän on silleen jo ajatuksena ihan tuhoon tuomittuja mikäli meinaa niinku loppuelämän hyviä elämänmuutoksia ja -suuntia hakea? Eiks je? Keksinkö lisää koottuja selityksiä? Voin keksiä!

Muah. No mutta, tänään joka tapauksessa jatkuu dieettiviikot ja tokan viikon ruokalistaa voi kiinnostuneet käydä tsekkailemassa täältä.

Tuurisyöpön katkaisuhoidon tunnelmia ennen ekan viikon aloitusta voi puolestaan lukaista postauksesta tuurisyöppö matkalla kohti kapeampaa vyötäröä. Siellä vähän avaan syitä miksi tällaisen kuuriluontoisen kurinpalautuksen aloitin ja hieman myös avaudun omasta, hieman kipeästä, suhtautumisesta omaan itseeni ja painooni.