#lovemyjob [arkikuvahaaste 1/7]

Päätin toteuttaa täällä blogin puolella Facebookissa iät ja ajat pyörineen arkikuvahaasteen. Sävellän alkuperäisen sääntöjä oman mielen mukaiseksi kuitenkin sen verran, että kuvissa saa esiintyä eläimiä ja/tai ihmisiä jos ne sattuvat juuri silloin olemaan arkipäiväni merkittävässä osassa.

Lisäksi saatan laittaa tai saatan olla laittamati useammankin kuin yhden kuvan. Postaukset myös saattavat ilmestyä tai saattavat olla ilmestymäti peräkkäisinä päivinä. (Näin se karjalan likkakin heittäytyy savolaeseksi.)

Tänään arkeni on ollut hyvin pitkälti työtä tai vapaaehtoistyötä. Niinkin pitkälle, että lähdin aamulla kotoa klo.7.30 ja palaan kotiin noin klo.21.30 😀

Pitkästä päivästä huolimatta minua ei väsytä lainkaan. Okei, osittain tämä on varmasti hillitöntä alkuinnostus flowta, mutta on tämä kyllä ollut työn sisällöltäkin aivan huippukiva päivä!

Lähdimme nimittäin asukkaiden kanssa viettämään laskiaisriehaa. Sää ei aivan suosinut, mutta eipä menoa haitannut…koska hei, mikä voisi olla tunnelmallisempaa kuin istua reessä turkispeitteiden alla hevosen kellojen kilistessä ja lumen sataessa?

Työpäivän jälkeen hilpaisin vapaaehtoistyön pariin. Luvassa oli naisten ilta. Naiset saapuivat iloisen puheensorinan saattelemana, siinä halattiin tutut ja tuntemattomat, hymyiltiin. Ilmassa oli sakeana suomen, englannin ja arabian kieltä, suloisena sekamelskana. Pari tuntinen hujahti nopeasti suomen kieltä opetellen keskustelun ja aikakausilehtien selailun kautta, elekieltä apuna käyttäen, englantia tukena käyttäen ja tarvittaessa kaverin tulkatessa arabiaksi mistä oikein olikaan kyse.

Naisten lähtiessä ovelta kajahti ”hauska tavata!”. Niin oli. Kahden viikon päästä näissä merkeissä uudestaan, sitä ennen en vielä tiedä millaisia mahtavia hetkiä onkaan luvassa ja millaisessa seurassa. :)

Huomenna bujossa aukeaa uusi jännittävä kuukausi