Ajatuksissa tupakoinnin lopettaminen
Kerroin taannoin, että klikkasin itseni BookBeatin äänikirjojen maailmaan, koska mökkihöperyyksissäni halusin, että joku puhuis mulle.
Törmäsin samalla Allen Carrin e-kirjaan ”Stumppaa tähän!”. Muistin, että yksi kaverini joitakin vuosia sitten tuota suositteli (kun olin kovaäänisesti julistanut lopettavani tupakoinnin – taisi sitä lupausta kestää viikon, kaks?). Löysin myös saman opuksen toisen kaverin vessan lattialta viime viikonloppuna. Molemmat tämän avulla ottivat ja stumppasivat. Tänään kuulin, että tämän vessan-lattia-kaverin avovaimo oli myös lukenut kirjan ja hän on ollut nyt tupakoimatta lähes viikon.
Siitä huolimatta kiertelin ja kaartelin mokomaa teosta ku kissa kuumaa puuroa. Siis kaikenmaailman self-helpithän on ihan täyttä höpöhöpöä ja soopaa. Yhtäkään en tosin oo lukenu eläissäni, mut kyllähän asia nyt näin on!
Tänään minä tuota sitten silmäilin läpi. Heräsi ajatus…stumppaisko? Oke, tuo ajatus on tässä päässä syttyny sen sata kertaa, ja vielä useammin on syttyny se tupakka. Olen julistanut sitä, että minä sitä varmasti tupakoin koko ikäni. Että minulla on sellainen tupakoijan sielu. Olen sanonut, että varmasti ainoa syy miksi ikinä koskaan lopettaisin olisi, jos olisin raskaana. Että jos alan höperehtää tupakoinnin lopettamisesta niin katsokaas, ystävät, vatsaani – pulla on tukevasti uunissa!
No, ei ole. Eikä ole aikomustakaan raskautua. Sitä vastoin aloin miettiä, että jos sisälläni kasvava ihminen olisi niin tärkeä ja rakas etten sitä haluaisi myrkyttää, niin miksi ihmeessä haluan myrkyttää itseäni? Miksi minä en ole itselleni tärkeä ja rakas?
En minä vielä stumpannu. Tehdessäni tästä aiheesta facebook-postausta olin juuri käynyt tupakalla. Itse asiassa todennäköisesti menen tupakalle myös kunhan tämä postaus on valmis. Vaan paskaltahan se maistuu, puhumattakaan siitä typerästä olosta. Että tälleen suht fiksu, itsepäinen ja kontrollifriikkeyteen taipuvainen tyyppi antaa tupakoinnin itseään kontrolloivan.
En minä silti vielä stumpannu. Koska on olemassa se epävarmuus ja pelko. Mut ajatus on jo olemassa, samoin tuo kirja. Jatkan silmäilyä. Luen ajatuksen kanssa moista self-help -soopaa. Ja vaikka en ole tehnyt päätöstä, en ainakaan vielä, niin ajatukset ottavat suuntia sitä kohti. Sitä kohti, että olen rakas ja tärkeä.