Ajatus lentää, mie en

Mun tekis mieli kirjoittaa vuosikatsaus taaksepäin (kun kaikki muutkin) , Pöpelikön huippukohdat vuodelta 2016, mut inspiraatio lähteä pöllyyttelemään arkistoja on nyt jonkin verran hukassa. Olen bloggaillut Lilyssä vasta syksystä asti, eli lukijoiden kannalta vuodelta 2016 olisi kyllä ”uuttakin” matskua, mut…hei, lukeeks näitä kukaan? 😀

Olen lopen kyllästynyt talveen jo nyt. Jos marraskuu on yksi ankeuttaja, niin mun puolesta myös tammikuun ja helmikuun voisi pyyhkäistä kalenterista surutta hittoon. Joo on kaunista ja blaablaablaa, mutta minä vihaan pakkasta. Joo on ihanaa kun pönttöuuneissa rätisee tuli ja tönö on suloisen lämmin, mutta minä vihaan jatkuvaa puuroskaa ja sitä puiden kantoa (sieltä pakkasesta). Grrr. Nyt mittarissa keikkuu -20 ja viikonlopuksi on kai luvattu jotain ihan hirveitä tappolukemia. Samaisena viikonloppuna Jere lähtee reissuun, joten olen täällä ihan keskenäni puuroskan, puiden kannon ja sen hemmetin pakkasen kanssa. Grr grr grr.

(Lievittääkseni ankeutta edes hitusen varasin lauantaille ajan ripsihuoltoon. Jos nenä jo näyttää kuin Petteri Punakuonolla, niin onpahan sitten Bambin ripsetkin!)

Joulukuusi varisee nurkassa iloisesti levittäen jouluntuntua ja tuoksuaan (lue: jalkapohjissa pisteleviä neulasiaan) ympäri huushollia. Mutta koska minua ei huvita just nyt siivota, niin kuusi saa kököttää nurkassaan Jeren reissun yli. Katsellaan ensi viikolla uudestaan.

Mun opiskeluasiat ehkä toivottavasti etenee. Olen paiskonut marraskuusta lähtien sähköpostia eri osoitteisiin ja tällä viikolla lopultakin sain yhteen niistä vastauksen. Pitäkää peukkuja! Tutustumispaikkaa sosiaalityöhön olen siis hakemassa ja tämä paikka vaikuttaisi juuri siltä, joka minua suuresti kiinnostaisi. Iik!

Toivon kevättä.