Elämän kiertokulkua potpottilassa
”Hertta hei…mitä sie teet siellä?” ”Haudon.” ”Aha, joo, okei. Tuota…voisinkohan mie vilkaista sun mahan alle, että kuinkahan monta munaa sie oot sinne mahollisesti jemmannu?” ”Joo et. Mut mie tiiän mitä sie voisit.” ”Nooo?” ”Sie voisit painua helevettihin siitä.”
Päädyimme aikaisemmissa eettisissä pohdinnoissa siihen, että annetaan rouvan hautoa. Huomenna, jos (Hertan tuntien KUN) vielä pesässä lättyillään ja muristaan, rakennetaan Hertalle oma yksiö koppiin ja annetaan muutamia munia alle. Siellä saa sitten rauhassa mammailla hän.
Toisessa pohdinnassa päädyimme nyt siihen, että Ahti saa lähteä paremmille kukkurukuu-maille. Surullista on, mutta ei enää jakseta sitä kiukkuisuutta ja ylisuojelua, joka kohdistuu meihinkin päin hyökkäilynä. Minunkin kuitenkin on päästävä osallistumaan kanojen hoitoon (etenkin nyt kun Hertta aloittaa haudonnan ja sitten kun niitä tipitiitä toivottavasti maailmaan putkahtelee) eikä se ole Ahdin kanssa ollut millään muotoa mielekästä. Kuoltuaan Ahti pääsee vielä antamaan osansa elämän kiertokulussa paistina ja perhontekijän materiaalina.
Voipi olla, että Ahdin tilalle tarhaan muuttaa sitten silkkipariskunta. Silkkikanat- ja kukot ovat aivan hulvattoman näköisiä otuksia, ja niitä olen mielessäni pyöritellyt siitä saakka kun meillä kanoja on ollut. Nyt näköpiirissä olisi lähistöllä myynnissä akkeli ja ukkeli. Silkkikukot ovat niin pieniä, että ärhäkämpää tapausta tuskin minäkään pelkään. Pienenä kysymysmerkkinä on, että kuinka sellainen pikkukukko saa meidän akkalauman kuriin. Siitä syystä, jon nyt silkkejä päädytään ottamaan, otetaan hälle se kanakaverikin mukaan. Onpahan ees joku samaa kokoluokkaa!
Lopuksi vielä teinijuttuja! Kerroinkin aiemmin siitä, kuinka puolituttavat kyläläiset kysäisivät meiltä munia oman vauvakuumeisen alle ja kuinka niistä yksi murunen sitten kuoritui. No, viimeisimmät kuulumiset tästä hullun kananaisen kanamummotettavasta sain viime kuun lopussa…
…herttaisesta söpöstä pörröisestä tipusta on kasvanut KORPPIKOTKA! :o
Aiiiii jestas, että teinikanat ja -kukot osaa sitten olla rumia! :D Tässä vielä meidän omien kasvattien mallia vuodelta 2014! Ihan nättejä kanoja ja kukkeleita niistä on kuitenkin kasvanut… :D
Sellaista tänne. Ei eläintenpito aina kaikista helpoin rasti tässä elämässä ole.