En ole koskaan…

Leikitäänkö? 🙂

…asunut soluasunnossa tai ylipäänsäkään jakanut kotiani yhden tai useamman kämppäkaverin kesken.

…oppinut paistamaan lettuja.

…asunut muualla kuin synnyinkaupungissani, edes hetkellisesti.

…käynyt Euroopan ulkopuolella.

…leiponut täytekakkua tai edes tykännyt perinteisestä kermakakusta.

…käynyt treffeillä. Tyypit ovat vaan joko jääneet tai olleet jäämättä elämääni ilman sen kummempia deittailuja. Viimeisin on viihtynyt mukana kahdeksan vuotta.

…syönyt sushia. Tahtoisin kyllä!

…ajanut millään moottorivempeleellä.

…käynyt savusaunassa.

…käyttänyt huulipunaa julkisesti.

…oksentanut baarin vessassa (tai baarissa ylipäänsä :D ).

…matkustanut ulkomaille ja takaisin kertaakaan niin etteikö jommassakummassa turvatarkastuksessa minua tai matkatavaroitani olisi otettu erityissyyniin (olen ilmeisen epäilyttävä pöllölaukkuineni!)

…sairastanut korvatulehdusta.

…loukannut itseäni paria tikkiä vaativaa toimenpidettä pahemmin (ei siis murtumia tms. ole sattunut koskaan).

…oppinut koskaan muistamaan ihan lonkalta kumpi on oikea ja kumpi on vasen (vaatii aina sekunnin tuumaustauon!) :D

…ollut vakituisessa työsuhteessa viittä vuotta pidempään yhtäjaksoisesti.

…kuunnellut äänikirjaa.

…leikannut koiralta kynsiä.

…jäänyt saamatta työpaikkaa, jota olen hakenut.

…pukeutunut mihinkään superhienoon prinsessamekkoon/iltapukuun (skippasin vanhojen tanssit ja muita prinsessapäiviä ei ole vastaan tullut)

…oppinut käärimään sätkää käsin. Tosin olen myös koko tupakoinnin aloittamisesta asti vannonut, että jos ei ole varaa polttaa valmista, niin sitten ei polteta ollenkaan. Tämän hetkinen tupakan hinta alkaa olla jo niin kipurajoilla, että jokohan kohta joutuu lunastamaan lupauksensa…