Fak juu, arki!

Mulla on henkisesti maanantai. Tai oikeastaan yksi kammottava maanantaiden jatkumo.

Kaikki kulminoituu nyt tähän.

Olen jumissa. Ei kulje ajatus, ei kiinnosta, asennevamma on megaluokkaa. On mulla aiemminkin näitä jumitilanteita ollut, mutta nyt on niin paha, että melkein tuli ikävä jo sitä nälkävuoden pituista lakikurssia. Hetkellisesti oon ollut jo niin epätoivon alhossa, että olin jo heittämässä hanskat tiskiin, pitäkää tunkkinne! Miksi opiskelu ei voi olla silleen koko ajan jeejeekivaa tai ees semi-kivaa, mmmmmiksi täällä pitää olla seassa myös näitä aivot solmuun ja mielen tyhjäksi lyöviä hnnnGGGGhhhnnn-kursseja? MIKSI?!

Tää viikko on aika pitkälti menny näin:

koska siis ei vois vähempää kiinnostaa koko hemmetin touhu.

No, tämmönen venkoilu ja velttoilu ja pakoilu tietysti vaan lisäsi pahaa oloa ja morkkista ja tyhmäaivoilua. Olen ollut jumissa ja ärsyyntynyt tästä yhdestä hemmetin kurssista koko elokuun. Tänään oon sentään jo yrittänyt tarttua toimeen. Räpiköinyt, kokeillut saada edes jostain langan päästä kiinni, josko lähtis homma purkautumaan. Yrittänyt jäsennellä aiheita, mikä minua kiinnostaisi ja miksi. Sen sijaan, että tuijottaisin vain isoa läjää luentodioja lamaantuneena.

Avauduin tästä kurssista jo aiemminkin. Jossain vaiheessa päätin myös olla itselleni lempeä. Antaa aikaa, ajatusten rauhoittua, sillä ei mikään synny pakottamalla. No, koska tämä pehmeämpi lähestysmistapa ei ole tuottanut tulosta, päätin kokeilla uutta metodia – raivoa siitä somessa.

Kai tää tästä taas.