Halloweenhaikailua, tee-se-itse-vinkki ja kenkku kurpitsa
Eikä kukkaan leiki miun kaa!
Hah, no joo. Pitkästä aikaa tosiaan sellainen vuosi edessä ettei Halloweenia tule biletettyä isolla eikä edes pienellä porukalla. Harmillista, Halloween kun on mun yks suosikkijuhlista – rrrrakastan pukeutua ja heittäytyä pöljäksi. Pariin otteeseen olen panostanut juhlien järjestämiseen ihan kunnolla heittelemällä kotiin kaikenlaista hörsylää sinne ja tänne, pari kertaa olen käynyt kaverin järjestämissä mielettömän hienoissa kinkereissä ja pari kertaa ollaan ihan vaan 1-2 tyttökaverin kanssa pöljäilty keskenämme. Kaikki kerroista on ollut ihan superhauskoja, niin sitäkin suuremmalla syyllä on nyt pieni harmistus. No vaaaan ei se mittään. Tänäkin vuonna pääsen edes sen verran tunnelmaan mukaan, että saan ihastella töissä asukkaiden ulkorappusille kaivertamia kurpitsalyhtyjä. Pienet halloween-henkiset bileetkin perinteisesti töissä järjestetään, mutta itse kökin silloin yövuoroissa. No jospa yököllekin jätettäisiin jääkaappiin yöpalaksi kummitus-kuppikakku. 😀
Hitsi joskus ois kiva kyllä kaivertaa kurpitsoja kotonakin. Mutta tähän mun on nyt kerrottava pieni tunnustus. Mulla ei ole mitään käryä, mitä niistä kurpitsan sisuksista voisi tehdä. Siis kun en haluaisi heittää roskiin tai kanoille ihmissuuhun sopivaa syötävää (kai se on syötävää?), mutta olen ihan pihalla. Mitä siitä kuuluu syödä? Siemenet? Kaikki mitä irti kaavitaan? Ja mitä syötävää siitä voisi valmistaa? Hä? Auttakaa poloista noloa. Sen verran tiedän, ettei nämä halloweenkurpitsat kai ole välttämättä tarkoitettu syötäväksi, mutta ihan on sormi suussa mitä vaikka jättikurpitsoihin tulee. Googlettelin tuossa kyllä pikaiseen, mutta…hitostako minä voin tietää mihin hedelmäliha (onks se hedelmälihaa? tä?) loppuu ja mistä kuori alkaa. Ahhahha. 😀 (Kodinhengetär-pisteet on nyt pahassa syöksylaskussa.)
Vastalahjaksi minulta tee-se-itse-vinkki. Postauksen ekassa kuvassa oleva hamonen on tuunattu mustasta hameesta, jota en ollut käyttänyt enää aikoihin ja joka oli unohtunut tarpeettomana kaappiin. Hameessa on kaksi kerrosta ja valkaisin sen kloriitilla. Alimmainen kangas ei mustasta muuttunut miksikään kloriitin vaikutuksestakaan (on jotain mitälie liukaspintaista matskua), mutta päällikankaaseen sai yllättävänkin tasaisen jäljen aikaiseksi. Lopuksi revin (saksia apuna käyttäen) helman summamutikassa riekaleiksi. Voila! Tässäpä vielä pari kuvaa menneiden vuosien, köh, eleganssista:
Ja loppuun vielä pakko täräyttää tämä kammotus! Aamuneljältä bileistä kotiuduttua voidaan vasta puhua todellisesta kauhulookista, hahaha!
