Huhti-touko-kesä (kuvakatsaus 2016)
Alkuvuosi meni pakkasessa hönöttäessä, ristiriitaisissa sokeriöveri-kesäkuntoonrääkki -fiiliksissä ja maanpaossa Madeiralla. Seuraavat kolme kuukautta puolestaan olivat hyvin maanläheisiä. Nautimme kevääseen ja kesään heräävästä luonnosta niin omassa pihassa mylläten kuin retkeilemällä.
Heti huhtikuussa kun lumet sulivat painuimme ulos retkeilemään ja laavulle hengailemaan. Harmittavan vähän ehdittiin eräjormailemaan, mutta jotain onneksi kuitenkin!
Talvi 2015-2016 teki hirvittäviä tuhoja meidän puutarhassa. Sateinen ja vähäluminen alkutalvi ja sitten tammikuun kovat pakkasjaksot kurittivat ja keväällä edessä oli lohduton näky – lukuisia perennoja, pensaita ja puita oli kuollut. Minun oli tarkoitus ihan vaan uusia menetykset, mutta sekosin klikattuani itseni Viherpeukaloiden sivuille. Lopputuloksena en pelkästään uusinut vaan myös laajensin jo olemassa olevia kukkapenkkejä ja oho hups taisinpa vahingossa myllertää yhden uudenkin ja hupsistakeikkaa mistäs tuo juhannusruusu ja mongolianvaahtera ilmestyi… :’D
Jännityksellä odotan tämän vuoden kevättä ja kovin kovin paljon toivon, että puutarha tänä vuonna kukoistaisi juuri sellaisena kuin mielikuvissani sen olen maalaillut olevan. Tälle keväälle/kesälle on myös suunnitelmia noin biljoona odottamassa, mutta eipä mennä vielä asioiden edelle.
Kannoin kevättä myös sisään <3 Lisäksi olohuoneen ja keittiön tasot vääjäämättä täyttyivät purkeilla ja purnukoilla kun istuttelin vähän sitä sun tätä. Viime vuonna tosin viherpeukalo oli hieman ruosteessa eikä kasvamaan lähtenyt juurikaan sitä eikä tätä. No mutta, hullu oli onnellinen pelkästään siitä kun sai myllertää mullassa ja pyöritellä purkkejaan. :D
Ja hullu kananainen totta kai myös kasvatteli kanoilleen ohraa keväällä. Sekään ei tosin riittänyt, vaan raahasin myös töistä nuupahtaneet pääsiäisohrat rakkaille pikkukotkoilleni.
Sen verran kesäkuussa tuuleteltiin maailman tuulissa, että heitimme moottoripyörillä parin päivän reissun Tallinnaan. Moottoripyörien ohjaksissa oli Jere ja hänen veljensä Jonne, pelkääjän paikkoja pidettiin minä ja Jonnen avovaimo Tiina. Tallinnassa kierreltiin vanhaakaupunkia, syötiin ja juotiin hyvin ja pärskittiin kylpylässä. Kävimme myös moottoripyöräretkellä Pärnussa.
Tämän kolmen kuukauden pätkältä ehkä kaikista parhaimmat hetket sattuivatkin kesäkuulle. Jere ostaa paukautti intiaanikanootin ja näin eräjormille avautui aivan uudet mahdollisuudet päästä toteuttamaan itseään. Minä en ollut koskaan melonut eikä Riki ollut koskaan aiemmin ollut kanootin kyydissä. Jännää siis oli luvassa, mutta molemmat, niin minä kuin koirakin, opimme jutun juonen aikaslailla heti.
Vietimme ihanat kaksi yötä ja kolme päivää Patvinsuon kansallispuistossa.
Sellaista luonnonläheistä aikaa oli kevät ja kesä viime vuonna. <3 Jatkan seuraavaksi loppukesään ja alkusyksyyn…luvassa ainakin sadonkorjuuta ja wannabe-marttailua ja jälleen myös karataan maailman tuuliin.