Ihan rauhassa, rakkaani

Nyt on todellisuutta paettu, akkuja ladattu. Tolkutettu itselle, että kaikkea ei tarvitse. Että jostain langasta voi joskus hetkeksi päästää irti, jotta loput sillä hetkellä tärkeämmät pysyvät tiukemmin otteessa. Tajuttu, että jonninjoutavasta päänsisäisestä mölinästä voi seuloa ne oikeesti tarpeelliset ja viitata muille kintaalla. Kaikkea pään sanomaa ei tarvitse kuunnella tai kohta pää ei sano enää muuta kuin poks.

Vielä huomisen kolme tuntinen (iiiik jännittää, mun oma kahvilaprokkis, tuleekohan sinne ketääään! 😮 ), ensi viikon nelkytseittämän tuntinen jäljellä + (itse asettamani) deadline opiskelujutuille. Sit mie oon done. Sit mie haen pöllölaukkuni vintiltä, laitan passin taskuun ja lennän maanantaina Italian Gardajärvelle. Tsau tsauuuu!