Jotain uutta, jotain vanhaa ja jotain itsetehtyä
Yksi varmimmista kevään merkeistä on se, että minuun iskee hepuli. Hepulissa on kolme päämuotoa ja ne esiintyvät joko yhdessä tai erikseen -satavarmaa on ainoastaan se, että ne esiintyvät joka vuosi vähintään kerran ja pääasiassa keväisin. Muodot ovat puutarhamultamaniahepuli, siivoushepuli ja sisustushepuli.
Puutarhamultamaniahepulin oireita ovat mm. kasapäin ilmestyvät paperille piirustellut ja kirjoitellut ideat uusista kukkapenkeistä, uusista istutuksista, mitä kasvihuoneeseen laittas -suunnitelmista, oi että kun kasvulaatikot ois niin kivat -pähkäilyistä. Oireisiin kuuluu myös mm. uusista ruukuista, tuulikelloista, puutarhakaluisteista, patsaista ja kaikesta muusta tilpehööristä haaveilu. Siinä vaiheessa kun itsensä löytää kaupan kukka/hyötykasvisiemenosastolta pyörimässä kuin pyörremyrsky lasittunein katsein on peli menetty.
Siivoushepulin aikaan kaikki talosta löytyvät kaapit, laatikot, korit, vasut, varastot, vintit, hyllyt jaadijaadijaa käydään läpi hullun lailla. Taloon ilmestyy kasoja! On roskiin-kasa, kirpparille-kasa, tätävoiehkävielätarvita-kasa, lahjoitukseen-kasa, mikähänhelvettisetämäkinon-kasa, Jerevieromushittoonmunvarastosta-kasa. Maailman parasta puuhaa on uusien pesuaineiden ja siivousvälineiden tutkailu ja ostelu, ja totta kai myös niiden käyttö! Suihk suihk spruit spruit uusia maailman ihanimpia ja parhaimman tuoksuisia pesuaineita suihkitaan menemään ikkunoihin, peiliin, kuiva-ainakaappeihin, jääkaapin rehulokeroon (jossa todennäköisesti kasvaa jo jokin uusi eliölaji, sillä siivoushepulit ovat hyvin hyvin kausittaisia), kaakeleihin ja kaapin oviin.
Sisustushepulin aikaan kaikki, siis ihan kaikki, omassa kodissa alkaa näyttää jotenkin tylsältä ja nuhjaantuneelta. Siis siitäkin huolimatta, että vielä edellisenä päivänä kaikkeen oli oikein tyytyväinen. Sisustushepuli harvoin ulottuu vain yhteen pieneen muutokseen. Pahimmissa tapauksissa olen laittanut koko huoneen sisustuksen kokonaan uusiksi, kaikista huonekaluista lähtien.
Sisustushepuli on meillä valloillaan nyt. Toistaiseksi se on rajoittunut olohuoneeseen, mutta tässäkin pienessä tilassa olen ehtinyt punkaa jo yhtä sun toista…
Muutama päivä sitten postasinkin hepuloinnin ensimmäisestä vaiheesta kun kaikki ei todellakaan mennyt niin kuin Strömsössä. Eilen sitten tein olohuoneen sisustuksen suhteen korjausliikkeitä, ja heivasin aiemman postauksen kuvissa näkyvät kukkakuvioiset sohvanpääliset takaisin kaappiin, jotta tila hieman rauhoittuisi migreeniä aiheuttavasta kaaostilastaan. Nooooo. Hepulin kourissa olevalle on ihan täysin loogista hankkia tilalle ei-mitään-seesteistä-ja-rauhoittavaa vaan tadaaaaa! Migreeni-matto! 😀
No ei vaan, nyt minä kyllä tykkään tästä muutoksesta. Joskin nuo aivot pitäs tuolta edelleenkin saada seinälle asti. :D Mutta siis enivei, halusin olohuoneeseen jotain uutta ja räväkkää ja nyt sitä sitten sain. Ei mun mielestä mikään pöljempi juttu!
Mutta koska sisustushepuli ei herpaannu hetkeksikään sen päästyä valloilleen, jatkui tänään vielä puuhastelut. Kaikessa rauhassa makoilin sohvalla kun silmä osui kirjahyllyn päällä olevaan kukkaruukkuun. Ohitin sen, mutta aivoissa raksahti jotain. Vilkaisin taas kukkaruukkua. Raksun raksun, sanoi aivot. Yritin olla reagoimatta, mutta eih…niin sitä taas mentiin.
Raksun raksun kertoi aivot, että minulla on laatikon pohjalla avaamaton rulla dc-fixiä. Ja näin siinä sitten kävi. :)
No niiiiiiin. Joskohan nyt olisi hetken tyytyväinen? :P
Psssst. Älkää huolestuko kirjahyllyn keskimmäisestä rehusta – kasteltu on! :D Kyseinen kasvi on mun ikirakas. Unohdan kastella sen säännöllisesti ja raukkaparka kerkee usein nuupahtaa. Yhtä usein se myös ponnahtaa iloisena uuteen kasvuun kun saa vettä – ja lähes joka kerta myös hätäpäissään kukkii kuivan kauden jälkeen!