Kananmunatehtaan omistajan hupsutuksia

Tontin nurkalla puksuttelee oma kananmunatehdas parhaimmillaan 6-7 munaa päivässä. Siis silloin kun rouvat eivät päätä pitää sulkasatoa (syksy-talviaikaan) tai vauvakuumeile. Tämä tehtaanomistus ei todellakaan voittoa tee, jos rahalla aletaan mittaamaan. Mutta elämänlaatu, pöhköys, hyvä mieli ja  täydellisen syvän keltainen keltuainen ja vain vatkaimen nähtyään marengiksi vaahtoutuva valkuainen ovat sellaisia elämän rikkauksia ettei paremmasta väliä. (Ja tästä muuten tuli mieleen yksi aikaisempi ei-kanoihin-liittyvä-pölhöys -postaus siitä, koska landella voi).

Kyllähän nämä vie aikaa, rahaa ja hermoja. Kissoille ja koiralle on vielä suhteellisen helppoa löytää hoitaja reissujen ja lomamatkojen ajaksi, mutta kanalahommelit ei pyöri ihan niin vain. Etenkään, kun siellä sattuu asumaan tällä hetkellä kaksi sellaista potpottajaa, joiden mielestä elämän tarkoitus on tehdä maailmaan lisää potpottajia.

Hertta on se meidän supermamma. Joka hemmetin kesä hän tahtoo vauuuuuuvojaaaa ja kahtena aikasempana vuonna on luontoaan päässyt toteuttamaan. Viime kesänä estettiin hautomishommat tyystin, ja se särki minun sydämeni. Tänä vuonna en siihen ruljanssiin enää hennonut lähteä, vaan annoin mamman hautoa. Annettiin muutamia munia alle, joista ensimmäinen tipitii tipi tipi tipi tii näki päivänvalon muutama päivä sitten.

Koska kolme muuta munaa oli lisätty Hertan alle myöhemmin (ekasta satsista ei lähtenyt kehittymään kuin tuo yksi, joten lisättiin alle muutama lisää noin viikkoa myöhemmin) ei niissä vielä kuoriutumista ollut odotettavissa. Tällöin vaarana on se, että kun eka tipi kuoriutuu ei kana enää malta hautoa loppuja kun keskittyy lapsen hoitamiseen. Onneksemme vasta parveen hankittu silkkikananen päätti myös haluta vauvoja, niin siirsimme nämä kolme muuta munaa hänen allensa loppuhaudottavaksi. Tänään sieltä kuoritui kaksi, kuvassa juuri kuoriutuneet ja vielä hieman märät rääpäleet. <3 (Kolmas muna valitettavasti näyttää siltä ettei siellä ehkä elämää ole, mutta katsellaan vielä pari päivää.)

Niin, mehän siis tosiaan hankittiin se silkkipariskunta parveemme muutamia viikkoja sitten. Ahti pääsi paremmille kukkurukuu-maille pitkien pohdintojen jälkeen ja nyt kukon virkaa hoitaa silkkis, jota en ehkä edes minä pelkää…Niin ja nämä haudotut tipit ovat siiskin silkkejä. :)

Olen kirjoitellut postauksia siitä miten raivostuttavan rakastettavaa on olla koiran omistaja ja kissoista on myös ollut asiaa jos jonkimoista. Kanoista on tullut kirjoiteltua lähinnä kilometrin mittaisia asiapostauksia tai sitten pari muuta hupsua, mutta kuitenkin faktoilla höystettyä niin kuin edellinen postaus oli tai postaus siitä mitä et ehkä tiennyt kanoista. Tällä kertaa ajattelin tuoda vähän höpsöysnäkökulmaa myös tähän kananomistukseen…

…kuten vaikka sen, että kun yrität ottaa kuvaa kukosta, niin kameraan tallentuukin Siirin varsin aristokraattinen missipose.

…tai se, kun yrität ottaa kuvaa kanasta kun se seisoo niin mahdottoman kauniina, mutta kameraan tallentuukin vain kanan perse, koska samalla hetkellä joku muu heittelee kanoille kauroja nurkan takana ja rouvalle tulee kiire päästä osingoille.

…no sain minä siitä onneksi söpöilykuvan napattua silti! :D Ja hän tässä on siis meidän Pikkukananen, kuoriutui kaksi vuotta sitten. Oli silloin keltainen pörröpallo mustilla pilkuilla ja tuollainen valkoinen kaunotar mustilla läiskillä hänestä tuli.

Pikkukananen on kuin koira – mitään et voi tarhassa tehdä ilman ettei tämä seuraisi uteliaana mukana, pyörisi jaloissa. Istahdat alas, niin heti änkee viereen potpottamaan juttujaan ja rapsuteltavaksi. Sylissä laittaa silmänsä kiinni ja hurisee, kun silitellään niskasta tai kaulasta. Tämä on meidän ainoa sylikana, muut väistävät kosketusta.

Tämmöistä meille kuuluu nyt, ja tässäpä jälleen kanahölötystä tuutin täydeltä :D Jänniä aikoja edelleen nuiden tirppatirppien kanssa, oman haasteensa tuovat kanafarmarin elämään niiden kasvatus. Hertta on jo hyväksi havaittu mamma eli sen puolesta ei tartte jännätä, saa nähdä millainen mamma tämä silkkikana sitten liekkään. Mut eiköhän tämä tästä taas!