Kissaa ei erota pölypallosta ja vihannesloota kasvaa uutta elämää – eli kotityöinhokit x3
Kotityöt ja siivoaminen nyt ei muutenkaan kuulu niihin elämän tähtihetkiin ja ole riemujuhlaa, mutta kaikilla meillä on varmasti ne The Jutut silläkin saralla, jotka siis niinku ei vaan…ei. Ei taho, ei pysty eikä kykene.
1. Pyykkien viikkaaminen. Tai ylipäänsä kaikki mikä liittyy pyykkihuoltoon, vaatteisiin ja niiden säilytykseen. Pyykinpesu on ihan okei, meille ei juuri pyykkivuoria pääse kertymään nii senku vaan nappaa koneen päälle ja siinä se. Pyykkien kuivumaan laittaminenkin on ihan okei. Pyykkien säilytys ontuu – useimmiten vaatteet muodostaa kasoja lattioille, tuoleille ja sängylle ja mun vaatekaappi näyttää aina kuin siellä olisi räjähtänyt atomipommi (joten toisaalta, miksi edes viikkaan pyykkejä?), mut seki on okei kun sen kanssa on oppinut elämään. Mut se hemmetin viikkaus. Hrrr. Se on mun superhyperinhokki numero yksi. Tästä syystä meillä puhtaat vaatteet jääkin lojumaan ikuisiksi ajoiksi pyykkikoriin, josta sit käydään aina mylläämässä päälle pantavaa ja lopulta se kasa on kuin umpisolmussa oleva Himalaja. Sellanen pehmis-Himalaja. Kun ei vaan pysty.
Tuohon samaan liittyy silittäminen. En siedä. Siitä syystä en osta vaatteita, joita täytys silittää ja siitä syystä meillä ei vaihdeta verhoja. Verhot menee vaihtoon vain sillon kun kyllästyn ja ostan uudet. Vanhat saakin sitten olla ikuisia aikoja unohduksissa ryppyisenä kaapissa (kunhan ne sinne asti selviää sieltä pyykkikorista).
2. Tiskaaminen. Mä niin rakastan meidän tiskikonetta! Kun tehtiin keittiöremontti ilmoitin, että meille tulee tiskikone. Siitä ei neuvotella, piste. Siitä huolimatta joskus tulee väkisinkin käsitiskiä. Tai no minun mielestä ei tulis, mut oon saanu mieheltä hieman kitkerää palautetta kun olen sullonut tiskikoneeseen kulhon, joka vie puolet alakorin tilasta (no okei, ihan asiasta sanottu). Tiskaaminen on kakkaa. Vihaan sitä kun juoksevan veden alle laittaa jonkun kupin huonossa asennossa ja siitä kimpoaa hyökyaalto kastellen kaiken ympäriltään metrin säteellä. Vihaan sitä kun sormenpäät menee ryppyiseksi. Vihaan sitä kun kurkottaessa astiaa kuivauskaappiin valuu rannetta ja käsivartta pitkin vesinoro kainaloon. Ja ai niin! Vihaan myös sitä jos joku muu tiskaa ja jättää tiskauksen jälkeen pyyhkimättä vesitipat työtasoilta (noin muuten kaikki tiskausintoiset – minun keittiöni on vapaasti käytettävissä!)
3. Pölyjen pyyhkiminen. Siis niin turhauttavaa! Kun täällä on nuo kuvissa esiintyvät kaks karvapersettä pölisemässä niin karvaa, ai että sitä riittää. Ja yritäppä pyyhkiä karvoja huonekalujen pinnoilta! Yritäppä! Juu ei, eheii onnistu. Käytännössä siinä vaan siirtelee karvaa paikasta a paikkaan b ja jos jollain simsalabim-tempulla ne karvat saa kaikkoamaan nii arvatkaa mitä – huomenna sitä karvaa on ihan yhtä helvetin paljon! Tästä kotityöinhokkisyystä en mm. tykkää keräillä olohuoneen tasoille ylimääräistä tavaraa, niiden siirtely ja puunailu tekisi hommasta vielä tympeämpää ja raivostuttavampaa. Ja ai niin…pitääpä muistaa etten lainaa kirjoja astmaatikoille.
+ bonus: Sängyn petaaminen. Äiti sai taottua mun päähän kyllä oppia jos jonkinmoista, mutta sängyn petaaminen ei kuulu niihin perille menneisiin. Täysin turha homma, sanon minä! Yritin minä joskus saada aikaseksi sellasen fiinin, siistin, kauniin ja harmonisen makuuhuoneen päiväpeittoineen ja koristetyynyineen (ja niine vaatekasoineen?), mutta parin kerran jälkeen päiväpeitto ja tyynyt olivat myttyrässä nurkassa ja sinne jäivät. Tätä nykyä en edes omista päiväpeittoa.
+ Vastaavasti tykkään sellaisista jutuista siivouksessa kuin lattiakaivon puhdistus ja valkoisten posliinialtaiden jynssäys hohtaviksi. Olen outo (ällö?)
++ Jos ihmettelet minkä hemmetin takia kirjoitan jostain näin typerästä aiheesta postausta niin se johtuu siitä, että tänään mun pitäs oikeesti olla siivoomassa…Mitä sijaistoimintaa keksisin nyt kun blogikin on päivitetty?