Kiukuti kiukuti

Minulla on lomaltapaluuangsti ja velvollisuusvitutus. Diagnosoin ne ihan ite ja tilanne on vakava.

Elämä on sitä itteään.

Ku kotiin palattua pitää imuroida ja luututa, vaikka talossa on hitto asunu viikon vaan kaks kissaa. Mitä saakelin sikapossuja.

Ku kotiin palattua pitää ekana laittaa viikon telttareissun jäljiltä pyykit koneeseen. Mun piti tyhjentää pyykkisäkki koneeseen nenästä pidellen. Oon aika varma, että säkkiin oli kehittymässä joku uusi eliölaji.

Ku reissun jäljiltä laukkujen purkaminen on niin hemmetin tylsää ja vaivalloista. Tossa se sohvalla rojottaa. Saattaapi rojottaa vielä ensi viikollakin.

Ku orvokit on venähtäneet viikon aikana rappusilla järkyttäviksi rumiluksiksi ja pelargoniat ovat portin pielessä heittäneet henkensä ja auringonkukat nyykähtäneet kasvihuoneen vieressä kumolleen ilman tukikeppejä.

Ja kun ulkona sataa sataa sataa ja sataa niin ärsyttää. Eikä ole senkään takia inspiraatiota mennä korjailemaan räjähtäneitä puutarhajuttuja.

Ja kun sataa niin ei ole inspiraatiota mihinkään muuhunkaan.

Paitsi opiskella nyt tietty vois (ja ehdottomasti pitäis!), mutta senkään suhteen en saanu tänään aikaseksi kuin muutaman hassun kirjoitetun sivun ja yhden luetun artikkelin.

Ku tilin saldo näyttää aika hemmetin huolestuttavalta ja saan rahaa seuraavan kerran vasta yli kuukauden päästä.

Ku selaat kameralla otettuja reissukuvia ja tajuat, että joku saakelin asetus oli ollu päin hittoa ja tuloksena suurin osa kuvista on jotain kökkösuttua.

Ku kohta on jo elokuu enkä vieläkään ole ehtinyt tehdä niitä kaikkia juttuja mitä kesän aikana olen halunnut tehdä enkä tiedä ehdinkö tekemäänkään. Niinku raparperilaattoja kasvihuoneen eteen, mustikoiden ja puolukoiden poimintaa, mitään säilöntää muutamaa hikistä raparperihillopurkkia lukuunottamatta. Nokkoset jäi lojumaan pihalle ja alkukesästä kuusenkerkätki keräämättä. Tänä vuonna ei ehkä ole varaa ostaa mansikoita saati vadelmia. Paska martta.

Eniten vituttaa kaikki.