Kun newbie saa lapsen hoitoonsa viikoksi

Me ollaan lapseton pariskunta (ja sellaisena on ajateltu pysyäkin). Kummallakaan ei hirveämmin ole kokemusta lasten hoidosta, vain se vähä mitä on nähty ystävien ja sisarusten perheiden pyöritystä. Jos joskus ollaan jääty jonkun mini-ihmisen kanssa ilman omistajia, on aika rajoittunut muutamiin tunteihin.

Kodistamme ei löydy hirveämmin mitään mikä saattaisi viihdyttää lasta pitempiä aikoja, lähinnä joku paketti tusseja ja ruutupaperia (joskin tontin nurkalla kököttävä potpottila ja munien kerääminen/kauran viskominen on kyllä ollut menestys niin isompien kuin pienempienkin keskuudessa!).

Näillä lähtökohdilla koitti päivä, kun kummatyttöni 7 vee saapui torppaamme viipyäkseen kesälomareissullaan vajaan viikon. Meillä. Lapsi. Hätäpäissäni pyysin omistajaltaan ”kuinka lapsi toimii” -manuaalia ja kysyin nerokkaita kysymyksiä, kuten ”mitä se syö?” ja ”kuinka usein se pitää laittaa suihkuun?”. Tarkoituksenani kuitenkin on palauttaa kotiinsa kaunis tyttölapsi eikä sirkuksesta karannutta takkutukkaa sulkia hiuksissaan…

Toinen päivä yhteistä aikaamme on alkamassa. Voin todeta, että hei me ollaan hengissä (check!) ja voidaan mainiosti (check!). Näiden suht oleellisten seikkojen lisäksi:

Meillä on ollut hiekkaa varpaissa ja miniatyyrinen pinkki uimapuku kuivumassa.

Päivänkakkaroita kangaskassissa.

Iltasaduksi kirjaston poistomyynnistä haalittu Pikkuvampyyri. 

Olen oppinut ketä ovat Pinkie Pie, Rainbow Dash ja Scootaloo.

Katsottiin Prinsessa Ruusunen. Prinssi reuhoi ikuisuuden taistellen lohikäärmettä vastaan kunnes lopulta viskasi miekan pedon rintaan ja the end. Olin ennen leffaa hieman huolissani onko jotkin kohtaukset pelottavia, mut kakara tuhahti ja tokaisi hei daa-a -äänellä ”miks se ei tehny tolleen jo heti aluksi?!”. (Mikä suloinen tyttölapsi!)

Iltapalaksi puoli pakettia pinaattilettuja ja omenahilloa. (Käsittämätön yhdistelmä!)

Heleällä äänellä ”…viistoista, kuustoista, seittämäntoista...” ja minä kökkimässä kaksinkerroin kuistin alla piilossa.

Huomasin, vaikka olen ehkä maailman aamu-unisin ihminen, ettei klo. 8.30 (!!!) viereen kömpivä lapsi olekaan ihan maailmanloppu.

Voi olla, että palaan näihin tunnelmiin vielä myöhemminkin tällä viikolla. Meillä on nimittäin ollut tosi hauskaa ja luulenpa, että tyttö pitää kummatätinsä kiireisenä ihan koko viikon… :D