Kynttilät ja kissatalous
Olen käsitellyt tätä aihetta aiemminkin, mutta ajattelinpa nostaa taas esille, sillä tämä joka syksyinen harmistus on yhtä varma ja säntillinen kuin joka keväiset koirankakkatekstarit lehdissä. Niin paljon kuin minä noita karvapallojani rakastankin, niin silti joka kerta syksyn ja talven tullen harmittaa niiden asettamat rajoitukset. Koska niiiiin kovin paljon minä rakastaisin myös oikeaa tulta ja kynttilöiden polttelua, tunnelmointia.
Lisäksi sisäinen materialistini on itkenyt verta kun olen joutunut jättämään kauppojen hyllyille kaikenlaisia ihanaisia kynttilänjalkoja, joille riemusta kiljuen antaisin kodin jos vain voisin, byää! Viime syksynä nähtävästi kehittelin itselleni niin sydäntä särkevän trauman, että se kummittelee mielessäni vieläkin. Rakastuin nimittäin palavasti Aarikan Keisarinnaan ja Linnaan, ja Iittalan Nappula keltaisena olisi aivan pakahduttavan suloinen. Mietin tuolloin, että voisihan ne koristeeksi ostaa, mutta torppasin ajatuksen kuitenkin samantien. Vaikka sisälläni asuukin materialisti, niin se ei kuitenkaan siedä sitä, että olohuoneen hyllyjä ja tasoja täytettäisiin tavaroilla vailla käyttötarkoitusta (keittiön purkkeja ja purnukoita puolestaan ei lasketa tähän!). Nyt tässä kuitenkin hiipii mieleeni ajatus, että aiemman kirpparilöytöni, emännänkaapin, päällä saattaisikin olla kissoilta turvallinen alue….hmmm…ja kynttilänjalka, jossa on kynttilä ja kynttilää poltetaan ei tokikaan ole esine vailla käyttötarkoitusta!
Krääsäsietämättömyydestä huolimatta meille on lasivitriinin päälle ilmaantunut Kastehelmi- ja Kivi-tuikkuja kasa. No. Niille kuitenkin on käyttöä silloin milloin jaksan nostella niitä alemmille tasoille, vitriini yltää siis niin lähelle kattoa ettei sen päällä voi tuikkuja poltella. Tässä on kuitenkin kaksi häiritsevää tekijää; se ”krääsän” määrä hyllyillä ärsyttää eikä tuikkuja siis jaksaisi nostella eestaas. Ja toisekseen alemmilla tasoilla tuikkuja polttaessa on oltava itse paikalla ihan koko ajan, sillä ikinä ei voi tietää milloin ne pikku-ukot ilmestyy näkyviin ja kissa ryntää niitä häntä suikerona metsästämään tason päälle/taakse/ympäri/alle. Toisaalta tänä syksynä olen ansioitunut sohvalöhöilyssä ja Netflix-koomailussa erityisen hyvin, joten kynttilöitä on polteltu sohvapöydällä ennätykselliset määrät edellisvuosiin nähden, hah!
Miten muissa kissatalouksissa tunnelmoidaan syksyisin/talvisin? Millaisia kissanvarmoja kynttilävirityksiä teiltä löytyy? Vai mennäänkö led-kynttilöillä tai muilla tunnelmavalaistuksilla? Kissat eivät hypi pöydillä? (Olen näistäkin kuullut, mutta olen varma, että ne kuuluvat samaan kategoriaan yksisarvisten ja maahisten, huuhaajuttujen ja vuosisadan kusetusten kanssa.)
Vinkkejä ottaisin myös vastaan jos jossain nettikaupoissa on juuri nyt tarjolla jotain tosi tosi kauniita isoja painavia lyhtyjä sisäkäyttöön tai vinkeitä virityksiä vaikka verhotankoon roikkumaan. Viime syksyinen lyhtylöytöni oli tällainen iso, painava ja tukeva timangi, jossa olen uskaltanut poltella kynttilää kissoista huolimatta. Pidän siitä valtavasti edelleen, kauniin harmaa väri ja kulmikas muoto viehättää. Lyhty on mielestäni mahdottoman kaunis etenkin päivänvalossa. Väri on justiinsa täydellinen meidän olkkariin! Sopii kivasti valkeisiin kalusteisiin ja hopean hohtoisiin lintuihin, jotka kuvittavat tapettiseinää.
Tunnelmallisia iltoja toivotan… :)