Loading happiness

Mökkitie ei ollutkaan sulanut muhjuuntuneeksi mössöksi tai joutunut roudan raatelemaksi niin kuin pelättiin. Hyvin pääsimme ajelemaan perille saakka. Maisemat ympärillä näyttivät siltä, että aivan hyvin olisi vieläkin voinut pakata mukaan sukset ja lumikengät. Toukokuussa. Mökin ympäristö on kuitenkin onneksi jo sulanut.

Joki on vielä jäässä, mutta rannasta saa jo haettua saunavedet ilman kairaa. Eilen, aiemmin päivällä minun vielä ollessa töissä, oli Riki juossut joelle ja tippunut jäihin. Sydän jätti lyöntejä väliin kun Jere laittoi viestiä. Ensin koira oli lähtenyt hätääntyneenä vielä syvemmälle päin, mutta Jeren huutaessa oli ymmärtänyt kääntyä rantaa kohti ja päässyt ylös hyisestä vedestä omin avuin. Mun rakas. Illalla karvainen kamu sai paljon halauksia ja pusuja.

Tänään on viikon ainoa vapaani, joten tänään on myös jo palattava takaisin kotiin. Yhdenkin yön mökkikarkulaisuus tekee hyvää. Pakkasin mukaan vain puhtaat kalsarit ja pari kirjaa (tein taas kirppislöytöjä, vaikka edellisetkään ei mahdu hyllyyn). 

Jere vähän vihjaili, että mökillä saattas kyllä olla myös pihatöitä tehtäviksi. Ai? Minä ilmoitin eilen, että illan aion käyttää vain makaamiseen, syömiseen, saunomiseen ja rentoiluun.

Tänään olen luvannut tarttua toimeen minäkin. Kiirettä en tosin asian suhteen ole vielä pitänyt. Kahvia ensin.

Odotan innolla kevään etenemistä, kesää. Emme ole nähneet tätä paikkaa kesällä. Millainen joki on? Voiko siinä uida? Mihin kohtaan rakennamme laiturin? Olisiko noiden puiden välissä paikka riippumatolle? Voisiko saunan oveen tehdä ikkunan, jotta lauteilla istuen näkisi ihanan kesäisen jokimaiseman? Olisiko tuohon penkki, jolla istuen voisin parantaa maailmaa anopin ja viinin kanssa? Kasvaakohan täällä syksyllä mustikoita ja puolukoita?

Olen onnellinen jo haaveissani, mutta silti – kesä, voisitko kiiruhtaa hieman?