Lue minut! – Hyllynlämmittäjät x 12

Haa! Lilyn feedissä tuli vastaan Hello Dolly! -blogin postaus ja hyllynlämmittäjät-haaste. Haasteen ideana on siis tsekata omat kirjahyllyt ja poimia sieltä ns. hyllynlämmittäjät eli ne kirjat, jotka joskus on tullut hankittua, mutta joita ei ole saanut aikaiseksi lukea. Tarkoituksena siinä samalla inspiroitua lukemaankin ne unohdetut pienet parat… 🙂

Päätin lähteä haasteeseen mukaan jo haasteen ideankin vuoksi, mutta myös siksi, että lupasin itselleni tänä vuonna lukea enemmän. Tykkään lukemisesta todella paljon, mutta jo pidemmän aikaa nenä on ollut enemmänkin kiinni älypuhelimessa kuin kirjassa. Jonkin verran olen lupaustani jo lunastanutkin, ja tällä hetkellä luvun alla on Sofi Oksasen Norma. Kirja on vielä kesken, mutta uskallan silti suositella sitä jo – hyvin veikeä tapaus on tämä teos. Joka tapauksessa ajattelin, että tällainen kirjahyllyjen pöläytys ja niiden luen tän joskus –teosten esiin kaivaminen inspiroisi minua lukemaan vielä lisää. (Ja antaisi toki samalla luvan ostaa lisää kirjoja kun entisiä saisi luettua ”alta pois”…krhömmöm.)

Tällaisen läjän löysin hyllyjäni lämmittämästä:

Sofi Oksanen – Kun kyyhkyset katosivat. Sofi Oksanen oli minulle piiiiitkään täysin tutustumaton kirjailija, mutta luettuani Puhdistuksen (ja nähtyäni leffan) halusin tutustua hänen tuotantoonsa lisää. Tämä teos on silti jäänyt jostain syystä roikkumaan koskemattomana hyllyyn.

Sofi Oksanen – Baby Jane. No niiiin, mitäs minä juuri sanoin? Mut puolustaudun sillä, että ostin tämän vasta joulun jälkeen alennusmyynneistä.

Antti Heikkinen – Risainen elämä (Juice Leskinen 1950-2006) – Hyvää ja mielenkiintoista kerrontaa ja kuvausta Juicen elämästä. Aloitin kirjan viime kesänä ja jostain syystä olen jumittunut jonnekkin sinne paikkelle kun Juice oli vielä nuori kolli. Reilusti yli neljänsadan sivun mittainen tiiliskivi ja kirjanmerkkini näkyi olevan sivulla 76.

Joanne Harris – Persikoiden aikaan. Tältä kirjailijalta hyllystäni löytyy kolme muutakin teosta, joista etenkin kirjan Herrasmiehiä ja huijareita olen lukenut useita kertoja etu- ja takaperin.

Matti Rönkä – Väärän maan vainaja. En tiedä mistä tämä on kulkeutunut hyllyyni? Todennäköisesti alelaarista. :D Pidin Tappajan näköisestä miehestä kirjana ja tv-sarjana, mutta tähän ei ole tehnyt mieli tarttua kuitenkaan.

Anna-Leena Härkönen – Kaikki oikein. Tykkään Härkösestä paljon ja hänen teoksiaan hyllystä löytyykin useita. Tämä tarttui viime viikolla mukaan Citymarketin alelaarista, kun ne ovelat kauppiaanketkut sijoittavat alekirjapöydät kassojen läheisyyteen… No mutta, tämä ainakin tulee takuuvarmasti luettua.

Mari Jungstedt – Neljäs uhri. Täyyyyyysin ennestään tuntematon kirjailija. Kirja on eksynyt hyllyyni kirjakerhosta, kun joka joulu kuukaudenkirjana on Patricia Cornwellin uusin (äitini saa sen aina minulta lahjaksi, hän kerää kyseistä sarjaa) ja joka hemmetin joulu se kirja on tuplapaketissa jonkun muun teoksen kanssa. Edullisemmaksi tulee ottaa molemmat kirjat kuin tilata ainoastaan toinen. Tämä on seurausta siitä.

Kristina Ohlsson – Mion Blues. Tällä kirjalla ja kirjailijalla sama tarina kuin ylläolevalla Mari Jungstedtilla. Nevöhööd?

Douglas Adams – Linnunrata. Siis kun ei. Ei. Ensimmäinen osa tästä viisiosaisesta trilogiasta on hykerryttävän hauska, mutta sitten töks. Töks töks töks.

Fedor Dostojevski – Rikos ja rangaistus. Ajattelin joskus, että ois kiva olla älykkö.

Leo Tolstoi – Anna Karenina. Samaan älykköharhaan meni tämäkin aikoinaan. Tosin tämän kohdalla etenin jo hyvän matkaa eteenpäin, kunnes Riki söi kirjan. Ostin uuden, koska harmitti ja halusin lukea tämän kuitenkin. Tästä on aikaa melkein kahdeksan vuotta, enkä tätä uutta syömätöntä versiota ole edes avannut.

Jari Tervo – Troikka. Tämä pokkari ei ole kuvassa, sillä minulla ei juuri nyt ole harmainta aavistustakaan missä pokkari majailee. :o Tiedän vain sen, että tämän lukeminen on oikea ikuisuusprojekti. Sitkeästi olen kuljettanut sitä mukanani milloin minnekin (laavuun, saunaan, mökille, sänkyyn…) ja yhtä monesti kirjan avannut ja sulkenut muutaman sivun tarpomisen jälkeen. Ärsyttävää. Tykkään Tervosta, mutta tämä ei nyt etene.

Tänään painutaan muutamaksi yöksi korpikuusen kannon alle jälleen, ja kuten jo aiemminkin olen maininnut mun survival kittiin kuuluu ehdottomasti kirjat. Tällä kertaa pakkaan mukaan keskeneräisen Norman, ja koska surullisen kuuluisa Troikka on hukkateillä valitsen tuosta kasasta jotain muuta. Valinta on helppo – kaikki oikein lähtee mökille. Härkösen tyyli on mielestäni justiinsa sopivaa mökkiluettavaksi – hersyvää, riemukasta ja särmikästä.