Matkalla savuttomuuteen ja itseeni

Minä lähdin eilen retriitille. No siis okei, mökille minä siis lähdin, loppuviikoksi. Mukana on villasukat, kolme kirjaa, koira, opiskelumatskut ja puhelimessa sovelluksena pimpelipompelirentoutumismusaa ja raamattuna Allen Carr. Ostoslistalla iso kasa vihanneksia, ei yhtään punaista lihaa, ei karkkia, ei alkoholia EIKÄ TUPAKKAA. Aion henkistyä, löytää voiman ja olla ihan muina zeneinä. 

Toisin sanottuna siis Jere jättää minut viikoksi keskenäni mökille. ”Hajoa sinne”, se sano virnistellen. En pääse täältä kauppaan. Ja vältymme näin myös (muilta) henkilövahingoilta kun olen niin vitun zen.

Eilen saunoimme ja joimme vielä muutaman viime viikonlopulta jääneen oluen. Minulla oli jäljellä kolme tupakkaa. Poltin viimeisen puolilta öin, itsekseni ja hiljaa, tuijotellen pimeyteen.

 Näin yön unta tupakoivista ihmisistä.  Aamupäivän aikana olen noussut jo monta kertaa mennäkseni tupakalle. Ennen kuin muistan taas. Ai niin, en enää tupakoi! 

Keskustelimme illalla tupakoinnista, sen järjettömyydestä, lopettamisesta. Jere käy tänään kaupungilla. Kysyi: mitä teen jos vaadit tuomaan tupakkaa? Kielsin tuomasta. Kielsin kuuntelemasta vaikka raivoaisin, maanittelisin, lirkuttelisin, vaahtoaisin omasta valinnastani, lupailisin kuut taivaalta. 

Huomisesta alkaen jään tänne yksikseen. Mietin alkavaa matkaani. Tulevat päivät näyttävät täyttyykö blogini capslockeilla kirjoitetusta vittusaatanasta. Juolahti myös mieleen, että tuleekohan väkrättyä InstaStories-videosarja Blair witch project -hengessä… 

Taiiiii sitten! Miettikääs! Okei, tämä on siis todella mullistavaa ja aivan ennenkuulumatonta, mut hei aatelkaas…entäs jos kaikki meneekin ihan hyvin?

 Aiemmat postaukset aiheesta:Ajatuksissa tupakoinnin lopettaminen ja Ajatuksissa tupakoinnin lopettaminen, osa 2