Nuoren naisen tissi ja sitten kuohautus

Viikonlopuksi meille sattui vapaapäivät yhtäaikaa. Tarkoitus oli lähteä katsomaan koiravaljakkokisoja (sivuhuomatus; molemmilla haaveissa päästä joskus ajamaan/istumaan kyytiin koiravaljakon viemänä), mutta yllättäen sattuikin paljon muuttuvia tekijöitä matkaan. Niin kuin esimerkiksi lakushotteja, jotain muitakin shotteja, julkista kaulailua Jeren kanssa viimeisen hitaan tahdissa ja aamuneljän lumisateisen taksijonon kinastelua ja kikattelua veljen kanssa siitä, että shie muuten ET khävele ykshin kotiin niiih et joko *hik* hyppäät meijän kansha takshiin TAI shitten MINÄ kävelen shinun kanssa, mut ykshin eiiiii eijjeijei lähe KUKKAAN MIHINKÄÄN *kiilakorkohorjahtelua* (sivuhuomautus; asun itse noin 10 km vastakkaisessa suunnassa kuin veli, jota olin lähdössä saattamaan).

Se siis niistä kisoista, mutta mökillä kuitenkin käytiin kun oli niin älyttömän ihana ilmakin. Tällä kertaa ei öitä myöten mökkihöperöidytty, vaan käytiin ihan vaan päiväselti makkaranpaistossa ja nokipannukahvilla. Pyydettiin retkuilemaan mukaan minun äitini sekä velipoika (eri veli), samalla pääsisivät näkemään millaisen tönön tyttö ja vävykokelas menivätkään hankkimaan.

Nokipannukahvia ei millään mitoilla mittailla, vaan oikeaoppinen kahvinporon määrä on kuulema sellainen nuoren naisen tissin kokoinen keko. Tämä keko kaadetaan kiehuneen veden päälle ja sitten koko komeus kuohautetaan (ei keitetä!) kolme kertaa. En tiedä mitä maagista siinä kolmessa kerrassa on, mutta näin kuulema kuuluu toimia. Tämän jälkeen kahvin annetaan tasaantua hyvä tovi, puhdistetaan nokka kaatamalla ensimmäiset röpöt pannusta pois ja sitten eikun vaan nauttimaan. Helskutin hyvää kahvia Jere kyllä keittikin, mutta pakko myöntää, että hänen käsityksensä nuoren naisen tissistä aiheutti minulle hetkellisen tissi- ja alemmuuskompleksin. :’D

Mahtavaa oli kyllä perheen kesken istua ja ihmetellä. Aurinko paistoi ja lumi häikäisi silmiä, tuntui aivan jo maaliskuulta.

Nauroin ääneen tälle kuvalle kun tyhjensin retken jälkeen muistikortin koneelle. Kuvakulma teki kepposiaan, ja kahvipannu näyttää siltä kuin olisi varastettu jonkun lapsparan leikkimökistä. :D 

Bongasin Heikun keikun -blogista hurjan 52 retkeä vuodessa -haasteen. Sellaisiin lukemiin ei varmastikaan päästä, mutta ainahan sitä voi haaveilla. :)