Oodi joutilaisuudelle
Mulla ei ole mitään tekemistä.
Kaikki on sellaisessa odottavassa tilassa. Opintorintamalla ei tapahdu nyt mitään. Viimeisen peruskurssin tehtävät palautin kuukausi sitten, joista toinen vielä odottelee tarkistusjonossa. Ennen siitä saatua arvosanaa en pysty siirtymään eteenpäin aineopintoihin. Töissä puolestaan oli aikamoinen kiire ja hässäkkä, mut sit tsädäm – työvuorolistaani oli laitettu yövuorojen jälkeen kokonaiset kuusi päivää vapaata. Siis kuusi päivää! Tämä on kuin odottamaton loma kesken kiireen ja sinne tänne poukkoilun.
Minähän meinasin säkeentyä päiviini tässä! Kun ei ole mitään tekemistä. Enhän minä nyt yhtäkkiä osaa olla ollenkaan kun mitään ei ole to do -jonossa tai jos onkin, niin en niille täältä kotoa käsin voi mitään. Maailmalta putosi pohja!
Nyt minä lorviskelen toista päivää kotona tästä minilomastani. Olen mm.
Nukkunut molempina vapaapäivinäni pitkälle iltapäivään
Saunonut ekaa kertaa tälle keväälle meidän Maailman Ihanimmassa Ulkosaunassa,
jonka jälkeen hypännyt hiukset märkinä suttunutturalla pukeutuneena jumpsuittiin veljen kyytiin ajelemaan päämäärättömästi ja puhumaan paljon maailmaa parantavista asioista
ja josta syystä olen tänään, keskellä viikkoa, kärsinyt lievistä krapulaoireista.
Suunnitellut tämän päivää kodin siivoamista, sillä kohta ollaan siinä pisteessä, että joku kutsuu terveystarkastajan kylään
ja onnistunut vetkuttelemaan siivoukseen tarttumista jo pari tuntia juoden kahvia ja selaillen somea ja blogeja (huraaa, ähky ja tahmeus selätetty!)
Antanut koiran, jolla ei ole mitään asiaa sänkyyn, pötkötellä hetken vieressäni kun olen siirtänyt herätyskellon torkkua kolmatta tuntia
Haahuillut pukematta päivävaatteita päälle
Leväyttänyt askartelujutut pitkin keittiönpöytää ja sommitellut tulevaa kuukautta bujoon
Nauttinut joutilaisuudesta
Tarkistanut kalenterista mikä viikonpäivä tänään on
ja ilostunut siitä, että tässä on vielä monta päivää jäljellä minkään tekemättömyyttä
ja huomannut, että se on itseasiassa ihan okei.