Tämän viikon tosi tärkeät
Eilen illalla koira hyppäsi sohvalta ja sotkeutui samalla läppärin virtajohtoon. Onnea on ikivanha, kestää isältä pojalle -tyyppinen, läppäri. Se nimittäin otti huikean ilmalennon sohvapöydältä lattialle – ilman, että tämä hetkautti masiinaa millään tavalla ja masterchefin löpinät jatkuivat siellä lattian rajassa niin kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Tämä tosin sai ajattelemaan vakavasti sitä, että ehkä olisi kuitenkin aika puhallella pölyt ja hämähäkin seitit ulkoisesta kovalevystä ja harrastella vähän varmuuskopiointia. Läppärillä nimittäin on osapuilleen koko elämäni, valokuvineen ja opiskelujuttuineen. Tarttis ehkä tehdä jotain ennen kuin.
Alkuviikosta nousin rohkeasti vaa’alle pitkästä aikaa. Kyllähän minä olin huomannut, että selfietä ottaessa hyvän kuvakulman löytäminen oli jo hitusen hankaloitunut ja Jerekin kuului jotain mainitsevan lisääntyneistä pehmeistä kohdista. Vaa’an lukemat kipusivat sellaisiin sfääreihin, etteivät ikinä. Olen nyt siis, taas vaihteen vuoksi, muka dieetillä. Päätin tosin myös, että perjantaikeput eivät lihota.
Tämä viikko on ollut hyvä opiskeluviikko. Olen saanut kaksi tehtävää viimeisteltyä valmiiksi. Lisäksi sain ihan ensimmäisen arvosanani aineopinnoista. Jostain syystä aineopintojen arviointi on jännittänyt enemmän kuin perusopintojen. Kai sitä kuvittelee, että nyt viimeistään pitäisi olla hirveän fiksu ja analyyttinen. Kyseinen arvosana on vasta osa-arviointi, kurssin lopullinen arvosana määräytyy vasta joskus marras-joulukuussa kunhan olen osallistunut myös verkko-opintoihin ja (ihka ensimmäisiin) lähipäiviin. Sain joka tapauksessa esseestäni vitosen. VITOSEN. Tämä buustasi motivaatiota huomattavasti ja leijuin olen paras -fiiliksissä hyvän tovin.
Koska olen tämän viikon pysynyt hyvin tiiviisti kotona keskittyen opiskeluun ja seurustellut lähinnä vaan sellaisten tyyppien kanssa, jotka vastaavat joko ”pot pot”, ”purrrrnau” tai ”lääh lääh”, niin olen tullut siihen tulokseen, että nautinnollisen mieltä rauhoittavan erakoitumisen ja mökkihöperyyden välillä on vain hiuksenhieno ero. Tällä hetkellä alan olla erittäin vahvasti kallistunut mökkihöperyyden puolelle.
Tästä kertoo jotain esimerkiksi se, että klikkasin itseni BookBeatin kokeilujaksolle äänikirjojen maailmaan, sillä halusin, että joku puhuisi minulle.
