Ihan jokainen on sen jo todennut. Niin minäkin:
illat ja yöt ovat jo ihan tosi tosi pimeitä!
Pimeys on minulle hassu juttu. Useimmat kärsivät univaikeuksista keväisin/kesäisin, kun lisääntynyt valo tunkeilee makuuhuoneeseen (kurja, kurja aurinko! 😀 ) ja energiatasot nousevat noin muutenkin. Minä puolestani, pöllömäiseen tapaani, toimin aivan päinvastoin – pimenevät illat ja yöt saavat minut valvoskelemaan. Se on se syksyn tunne, joka alkaa hiippailla sisuksiin, kuristamaan kurkkua.
Puhun vielä syksyn tunteesta, sillä minulle tämä aika on vielä kuitenkin kesää. Eilen puuhaillessani pihahommia huomasin, että maailma kuitenkin edelleenkin on upean vihreä. Loppukesän kukkijat ovat väriläiskinä vihreyden keskelle, osa vasta enemmän tai vähemmän pulleina nupuillaan. Kesäkukka pelargoniakin vielä kasvattelee uusia nuppuja. Ei-niin-kovin-pitkä-aika sitten laittamani uusi satsi retiisejä nousee urheasti kasvulaatikostaan ja muutakin satoa on kypsymässä siellä täällä. Meillä ollaan siis edelleenkin terhakkaasti kesässä kiinni!
Toisaalta kuitenkin pidän lähestyvästä syksystä. Marjojen ja omenoiden kypsymisestä, sadon ottamisesta talteen, wannabe-marttailusta. Pidän pihapihlajoihin ilmestyneistä runsaista marjatertuista. Pidän myös hämärtyvistä illoista siinä mielessä, että se mahdollistaa tunnelmoimisen kynttilöiden ja pienten tunnelmavalojen luomassa pehmeässä loisteessa.
Koska kuitenkin olen taipuvainen melankoliaan, tai pahimmillaan jopa raastavaan valvomis-unettomuus-umpizombi-kierteeseen ja jonkin sortin ahdistukseen, syksyaikaan niin jään mielenkiinnolla seuraamaan ihanan Jennajohannna Pirtissään aloittamaa postaussarjaa Suuri kaamosmasennustaisto! Omalta osaltani tältä erää vastaan ja osallistun tähän taistoon pihavalaistuksella!
Kuten sanottua, eiliseen puutarhapuuhailuun sisältyi myös (aurinkokenno)valojen kaiveleminen esiin varaston kätköistä ja niiden asettelu paikoilleen. Yhtä lukuunottamatta kaikki olivat edelleen toimintakuntoisia, jes!
Kasvihuoneen katossa roikkuvat ihanat valopallerot ympäri vuoden. Päivän valossa ne näyttävät jäältä. Illan tullen syttyvät söpöisiksi, näistä ollaan saatu nautiskella jo pidemmän aikaa tänäkin vuonna.
Myös lintuhäkkihässäkkä on esillä kynttiläkippoineen ympäri vuoden, mutta eilen sytyttelin niihin tämän vuoden ensimmäiset kynttilät. Varastossa odottaa lyhdyt pääsyään rappusille. Vielä ei kuitenkaan! Niin syksyiseksi en suostu vielä mieltäni kääntämään, vaan sitkeästi haaveilen, josko vielä jotain ruukkukukkia rappusten piristykseksi saisi, ennen kuin on aika siirtyä lyhtyihin ja callunoihin.
Suttuiset kuvat eivät anna oikeanlaista kuvaa todellisuudesta, harmi kyllä. Kokonaisuus on kuitenkin todella kiva ja tunnelmallinen – kivirinne valaistuu kauniisti, olematta liian kirkas ja ”hyökkäävä”. Tänä vuonna pihamme uusi hankinta on tuo kaari ja illalla mietiskelin, että jotkin pallerovalot saattaisivat siinäkin olla varsin somat!
Viime syksynä sain mielestäni hyvän idean ja onnistuin myös toteuttamaan tunnelmallisen kasvihuoneen syksyksi ja talveksi (sen sijaan siis, että kasvihuone toimisi rumana työkalujen ja multasäkkien varastointipaikkana kesän palveltuaan). Tänä syksynä aion toteuttaa samaa ideaa. Valosarjat roikkuvat valmiina odottamassa, mutta ne räväytetään päälle vasta sitten kun todellinen taisto ympäröivää pimeyttä ja mielen örkkimöykkyjä vastaan alkaa.
Tällä hetkellä kasvihuoneessa siis näyttää tältä:
Näissä tunnelmissa siis vietän edelleenkin kesää, mutta pikkuhiljaa, varovasti, annan myös myönnytyksiä lähestyvälle syksylle. <3
