Alkuviikosta nurisin pihamme räjähdystilasta ja venkuloin hoitovastuuni kanssa. Ratkaisuna karkasin mökille koko viikoksi. 😀 No mutta, eilen palailin takaisin kotiin ja päätin, että koska nyt sunnuntaille on luvattu kaunista säätä, niin venkulointi ja pakoilu saa luvan loppua tähän.

Huomaamatta puutarhapuuhissa hupenikin koko päivä. Sain tehtyä ne eniten rasittavimmat rästihommat, eli viriteltyä naruja ja tukikeppejä pitkin poikin pihamaata retkoltaville kukkapuskille, kitkettyä pahimpia rikkaruohoja ja hulluksi kasvaneita heiniä kivikkojen sun muiden reunustoilta ja raivailtua sinne tänne unohtuneet ja lojumaan jääneet turhat ruukut ja purnukat.

Napsin yrttejä kuivumaan. Sitruunabasilikaa, pikkubasilikaa, oreganoa ja lipstikkaa. Keittiön verhossa lukee the best things in life are free, ja itse kasvatetut yrtin ovat kyllä likimainkin niitä ilmaisia ja parhaita. 🙂 Vielä jäi kasvihuoneeseen yrttejä käytettäväksi tuoreeltaan ja/tai myöhempää keräyspuuskaa varten.

Kaikkea muutakin syötävää pukkaa urakalla, nyt vaan sopii toivoa, että ehtivät kypsymään! Kurkkuja, sipulia, retiisejä ja salaatteja ollaan pitkin kesää syötykin. Tomaatit, paprikat ja kurpitsat odotuttavat yhä…niin jännää!

Innostuin puuhailemaan vähän kaikkea muutakin samaan syssyyn. Pari kukkapuskaa siirtyi penkistä aa penkkiin bee (tää on sitä hommaa mitä tulee vuosittain tehtyä sen sata kertaa 😀 ), tuijottelin huolestuneena hukkunutta pelargoniaani ja totesin sen sittenkin kehittelevän uusia nuppuja, viskoin kanalasta hakemaani kananpeetä vähän sinne ja tänne, kaivelin uuteen ruukkuun hukkuneet krassit, siis kaikki ne pienet alut, joissa oli edes hitusen verran erotettavissa eläväistä vihreää. Rescue-rehut! 😀

Kaiveltiin myös varastojen uumenista aurinkokennovalot esiin ja latautumaan. Saa nähdä toimivatko vielä, toivottavasti. Kaipailen myös rappusille vielä jotain kukkia, mutta liekkö enää oikein mitään mistään saatavilla. No mutta, nyt kuitenkin kelpaa taas tallustella, istua ja ihmetellä. Ootella uutta räjähdystä ja siitä seuraavaa venkoilua. 😀