Kirjoittelin alkukesästä, hurjalla kahden viikon kokemuksella, etäopiskelun plussista ja miinuksista. Nyt parin kuukauden jälkeen tilanne ei ole juurikaan muuttunut.
Olen edelleenkin todennut ihanaksi ja erittäin hyvin itselleni sopivaksi sen, että voin valita ajan ja paikan ihan itse. Suurin osa opiskeluista tapahtuu sohvalla. Sohvapöytä vyöryy läppäriä, puhelinta, kirjoja, bujoa, kyniä, papereita, kissoja ja kahvimukeja…ja selkä huutelee hoosiannoja asennon ollessa kaikkea muuta kuin ergonominen. Välillä olen haaveillut omasta työnurkkauksesta, mutta kuten Pirtissä asutaan sohvalla, niin myös minä, ja epäilemättä hivuttautuisin ennemmin tai myöhemmin romuineni takaisin siihen samaan sohvan nurkkaan, vaikka olisi miten hienot tilat muualle viritelty.
Lisäplussaa ja mahtavuutta etäopiskeluun tuli sen myötä, kun hankimme auton akun ja PIM, sen suomin virroin pystyin siirtämään opiskelukammioni myös kesämökille. Ei tarvinnut enää joko tuntea pahaa mieltä siitä, että Jere mökkeilee ja minä en tai vaihtoehtoisesti pistosta omatunnosta, jos minäkin mökkeilen ja opiskeluhommelit jäivät odottamaan. Jeij!
Ajan käyttö on myös aika pitkälti omissa käsissä, ja se on ollut myös tosi jees. On voinut suunnitella elämäänsä – kesällä on kaikkea kivaa menoa ja meininkiä (kuten Norjan reissu ja kummatytön vierailu), joten näitä täydellisen opiskelemattomia pätkiä on ollut mahdollista toteuttaa ennakoimalla. Välillä on siis ollut viikko kun näppis sauhuaa punaisena, välillä viikko kun en kallista edes ajatusta opiskelun suuntaan. Systeemi on ollut tasapainossa. Myös pitkin viikkoa on päiviä kun en tee mittään, teen jottain tai teen mahottomasti.
Jonkin verran on toki rajoituksia, kuten jonkun kurssin x tulee olla suoritettuna ennen kurssia y ja lähipäivät sekä verkkokurssit on totta kai silloin kun ne on. Eli ei tässä täysin oman pään mukaan mennä, mutta aika paljon kuitenkin.
Opiskelutahti on ollut leppoisampaa mitä etukäteen ajattelin. Itseasiassa tuleva syksy ja loppuvuosi näyttää siltä, että jopa jo vakavasti harkitsin ilmoittautuvani myös sosiologian aineopintoihin tässä sivussa! 😀 Jätin sen ajatuksen kuitenkin vielä hautumaan, sillä vastaavasti kevätpuoli saattaa olla jo kiireisempää. Mikäli oikein tulkitsin, alkaa silloin vyöryä niskaan niin työharjoittelua kuin kandijuttujakin (jotka edelleen lokeroin sinne ”ajattelen tätä myöhemmin” -laatikkoon).
Myös aiheet (opiskelen siis sosiaalityötä) ovat olleet pääasiassa mielenkiintoisia ja mukaansa tempaavia. Ajatuksia on herännyt, välillä niin, että niitä on täytynyt purkaa täällä bloginkin puolella. Kahden kuukauden matkalle on mahtunut myös epävarmuuden tunteita sekä muotoutunut uusia tavoitteita, tavoitteita itselleni niin ihmisenä kuin työntekijänäkin.
Välillä taas on tuntunut kuin hakkaisi päätään seinään. Ensin tätä aiheutti lakikoukerot ja pelkästään niihin keskittynyt nälkävuoden pituinen kurssi (no siltä se tuntui!) ja nyt iloa elämääni tuottaa kvalitatiiviset ja kvantitatiiviset tutkimusmenetelmät. Kvalijutut olivat mielenkiintoisia, mutta kun puhe kääntyy matematiikkaan ja siihen liittyviin termeihin, ottaa mun aivot loparit ja toteavat ”so long, suckers!”
*tuntee tunnetta epätoivoinen*
Jos joku teistä lukijoista haaveilee ja pohtii avoimessa opiskelua etänä, niin omalla kokemuksella voin suositella. Etenkin, jos
tykkäät puurtaa mieluummin yksin kuin ryhmässä
et ole kiinnostunut kulkemaan kellon mukaan, vaan saatat inspiroitua vaikka keskellä yötä
hallitset oman aikasi käytön
sinun ei ole mahdollista kulkea koulun penkillä, koska asut pöpelikössä
etkä tarvitse karttakeppi kädessä möykkäävää auktoriteettia pysyäksesi kurissa, nuhteessa ja tavoitteissasi 😀
Lopuksi vielä mainittakoon, että minulle tämän opintovapaalla löhöilyn tavoitteellisen opiskelun mahdollistaa koulutusrahaston aikuiskoulutustuki.
