Yksin mökillä ja pimeän pelko
Mun pää osaa olla taas vekkuli tapaus, ihan päätön. Ihan vasta muutama päivä sitten kaipasin todella paljon ihmisten seuraa (Jereä ei lasketa, koska se on meillä aina) ja toiveeni toteutui. Heti seuraavassa mutkassa pääkoppa alkoikin sitten jo märisemään, että haluan erakoitua. Etten halua tavata ketään, kuunnella mitään ja keskustelu rajoittuisi sakumaanikolle heitettyihin ”oiiiii mamman pieni hieno kulta mieeees, ootko komea, ooooot, maailman komein poeka” ja tiedusteluihin ”oisko meillä nälkä?”. (Se sanoo aina joo. Tai niin olen päätellyt siitä väkkäränä matot rullalle juoksevasta vastauksesta, tyyppi kun tuntee n-sanan.)
Päätin tulla mökille heti aamusta heittämäni yövuorosijaisuuden jälkeen ja viipyä täällä kaksi yötä. Jerellä on iltavuoroviikko eikä hänen siis ole mitään järkeä ajella tänne, joten majoitun täällä ylhäisessä yksinäisyydessäni ( + mainittu sakumaanikko).
Olin tosi onnellinen tästä suunnitelmasta! Rauhaa, hiljaisuutta, ihan ihkaomaa aikaa! Kaksi seuraavaa viikonloppua kuluisi kotona, koska Jere huitelee omilla menoillaan, niin nyt olisi minun tilaisuuteni nauttia elokuun ihanista illoista (ja tällä hetkellä jopa lämpimistä sellaisista).
Pakkasin kirjoja, suklaata, opiskelutarvikkeita (tarkoitus kuitenkin olla lojuessaan myös tehokas) ja muuta sellaista tarpeellista. Olin haaveissani.
Ku sit se jysähti tajuntaan…elokuun yöt ovat totisesti jo pimeitä ja minun mielikuvitukseni se vasta pimeä onkin, kunhan varsinkin tartun taas Scarpetan tutkimuksiin. Kun minua jännittää öisin, vaikka Jere tuhisisi vieressä, niin…mitä hittoa minä nyt oikein ajattelin?!
Saa nähdä soitanko Jerelle aamuneljältä silmät tomaatin värisinä lautasina kirvestä puristaen sängyn alta, että tuu hakkee miut pois täältä!
No ehkä en. Laitoin juuri saunan lämpiämään (sisäinen prinsessani meni hetkeksi hämilleen kun tajusi, että täällä ei ole ketään kantamassa puita eikä vettä, hah!) ja opiskelun lisäksi olen vain istunut ja ihmetellyt, haahuillut en mitään. Aamukahvi päivällä kello kolme maistui erinomaiselta ja sää näyttää siltä, että saunatauolla pulahdan iltauinnille. Kaapissa on muutama kylmä olut ja aurinko värjää terassilla olevan punaisen pelargonian hehkuvaksi.
Illan hämärtyessä ajattelin laittaa pari ulkotulta torjumaan pimeyttä. Tekemään pelottavasta kaunista. Ja sitäpaitsi…
…minulla on mörköturva mukana. <3
