Minun oli tarkoitus odottaa kotiin pääsyä ennen uutta Norja-postausta. Sitä, että pääsisin kameran muistikortin kimppuun. Mutta enhän minä malta! Pakko laittaa väliaikakuulumisia puhelimen kuvien turvin, vaikka kuvien muodossa saattaa tulla toistoa sitten kotiin päästyä.

Sitäpaitsi en se olisi minä, jos matkoilta ei olisi vähintään aika hiton monta hölinää. 😀 (Aikaisempi postaus täällä)

Kahdeksi viimeiseksi yöksi leiriydyimme aivan järjettömän kauniiseen paikkaan. Upeat vuoristonäkymät, pehmeä sammalvuode ja vieressä vuolaana virtaava kirkasvetinen puro. Myös aurinko löysi meidät lopultakin!

Lähdimme keräämään notskipuita. Tai no…minä nohevana eräjormattarena juoksin pitkin suota kuvailemassa pumpulikukkasia, kun ilta-aurinko värjäsi suon niin mahdottoman houkuttelevasti.

Vuolaana juokseva puro muodostaa myös syviä, täydellisen kirkkaita ja jää-tä-vän kylmiä altaita. Ensimmäisenä iltana katselin jo, että voi että kun tohon uskaltaisi kastautua. Toisena iltana, eli tänään reissumme viimeisenä Norjapäivänä, minun oli pakko toteuttaa tämä ajatus. Harmitus olisi nimittäin ollut valtaisa, jos en tätä kokemusta olisi saanut mukaani.

Behind the scenes: hyppäsin tuohon hemmetin nolla-asteiseen putrakkoon KOLME KERTAA, jotta sain somekelpoisen kuvan.

Tänään aamulla heräsimme todella harmaaseen päivään. Pilvet roikkuivat niin alhaalla ettei vuorten huiput erottuneet ollenkaan. Sää kuitenkin selkeni päivällä ja pääsimme nauttimaan kirkkaansiniseltä taivaalta porottavasta auringosta, jopa kuumasta kesäpäivästä. Vietimme päivän ensin patikoiden ja sitten loikoillen henkeäsalpaavan sinisellä Blåvatnet-järvellä vuorten juurella. Tästä tulossa aivan varmasti kuvia lisää myöhemmin!

Huomenna sanomme heipat Pohjois-Norjalle ja roadtrippimme lähenee loppuaan, kun lähdemme ajelemaan käsivarren kautta kotia kohti. Sunnuntai-maanantaiyö vietetään vielä jossain Lapissa, mutta sitten kutsuukin jo koti. Palataan kuitenkin tunnelmiin vielä!

Lähdettiin tiistaina matkaan itäisestä Suomesta. Minä, veljeni ja Jere siis. Ensimmäisenä päivänä ajomatkaa kertyi reilut 1000 km, sillä emme halunneet yöpyä Lapissa vaan päästä suoraan asiaan. Ylitimme rajan Näätämössä.

Ensimmäisenä yönä kastuimme ja sade jatkui aamulla. Päätimme jättää trangiat sikseen ja painuimme aamukahville tebikselle.

Sää on pysynyt harmaana, pilvet raskaina. Ei onneksi niin raskaina kuitenkaan etteikö maisemista voisi nauttia. Kaksi yötä olemme selvinneet kuivin jaloin.

Maisemat ovat henkeä salpaavat. Ajomatka Hamninbergiin oli huikea. Alueella asuu lampaita ja poroja. Olen aika varma, että myös Klonkkuja.

Pidimme minimaaliset rapujuhlat. Nautiskelin iltaviinini ehkä upeimmassa paikassa ikinä. Nauratti kuinka elämä oli hyvä; Jerellä oli virveli, minulla viini ja veljellä wi-fi.

Olen huokaillut luonnon lisäksi pikkukyliä. Ajelemme niistä ohi, emme jalkaudu, mutta fiilis ja näkymät ovat olleet juuri sitä mitä odotinkin. Karua, suloista.

Me olemme pukeutuneet päästä varpaisiin sateen- ja tuulenkestäviin varusteisiin. Samanaikaisesti paikalliset lekottelevat t-paitasillaan kuistilla sohvallaan.

Olemme ajaneet halki Pohjois-Norjaa ja matkamme jatkuu. Seuraavana kohteena Tromsø. Vietämme jossain sielläpäin todennäköisesti koko viikonlopun, suunnitelmissa patikointi Blåvatnet-järvelle.