(Pitkän) parisuhteen pikkuärsytykset x 10

Pitemmittä puheitta…

Tyhjä kahvipussi ei ikinä siirry kaapista roskikseen. Ikinä. Aina kun kahvipussi tyhjenee hänen kohdallaan, avaa hän uuden ja jättää sumeilematta vanhan tyhjän pussukan kaappiin. Aina.

Roskiskaappikaan ei ikinä tyhjene itsestään. Tyyppi saattaa avata roskiskaapin oven, todeta ääneen, että roskis on täynnä…ja sulkea oven. Mitä! Mikä helvetti on tämä juttu näiden roskien kanssa?!

Pakkaa kauppakassit päin prinkkalaa. Joko survoo ne kaikki sata tuotetta yhteen kassiin ja kassi nitisee saumoistaan ja pursuilee yli. Tai jos kasseja on kaksi, niin siihen toiseen pakataan ihan kaikki ne painavat jutut ja toisessa kanniskelet sitten tyyliin salaattia ja kirsikkatomaatteja.

Jättää minut tapahtumapimentoon. En tiedä eikö muista kertoa minulle tapahtumista heti (tai edes ajoissa) vai eikö vain ajattele, mutta ei ole yks tai kaks tai monta kertaa kun on käynyt tyyliin ”ai niin äitin luona ois pääsiäispäivälliset tossa tunnin päästä”. GASP! Onneksi hänen puoleltaan perhe jo tietää tämän, ja informoivat myös minulle suoraan eivätkä jätä viestikapulaa vain Jeren kätösiin.

Viheltelee.

Tein sen virheen, että sanoin Gardajärven lomallamme ehkä sittenkin pitäväni oliiveista. Tämän jälkeen hän on laittanut kotona oliiveja salaatteihin. EI KÄY!

Säilöö autossaan tyhjiä eväspurnukoitaan ja kantaa niitä sitten sylillisen kerrallaan pesuun. Erityisen ilahduttavaa kesähelteillä.

Joka kerta saunoessamme jossain vaiheessa ilkikurisesti painaa sen jäätävän kylmän oluttölkin vasten mun kylkeä tai pakaraa tai mitä tahansa. HRRRR! (Okei, minä teen tätä samaa sille. Kjäh kjäh.)

Siivoaa ja järjestelee. No se on hyvä, MUTTA jos järjestelee mun kamoja niin siitä olisi syytä ilmoittaa myös minulle. Esimerkki: ihan vastottain pitkien pitkien etsintöjen jälkeen löysin korkkarini eteisen yläkaapista (katon rajasta) perimmäisestä nurkasta, jonne ylsin juuri ja juuri kun varvastelin jakkaralla.

Nukahtaa sillä sekunnilla kun painaa päänsä tyynyyn. Mut tää on ehkä näitä happamia sano kettu -juttuja.

Tsekkaa vastapainoksi myös (pitkän) parisuhteen pikkuparhaudet x 10 täältä! Ne ovat vähintäänkin yhtä elämää ja maailmaa mullistavia, tärkeän tärkeitä asioita. 

 

Suhteet Rakkaus Höpsöä

Peace bro

just-chill-bro.jpg

Meidän astianpesukone sanoi toissapäivänä poks. Juuri kun olin ladannut sen niin kukkuratäyteen, kun vaan mahdollista, sanonut miehelle heipat, asettunut mukavasti viettämään vapaapäivääni ajatellen kuinka keittiö siistiytyy kuin itsestään, ottanut mukillisen kuumaa kahvia eteeni. Aamun ensimmäisen mukillisen. Niin silloin. Juuri silloin astianpesukone sanoo poks. Ennen ensimmäistäkään hörppyä siitä kahvimukillisesta.

Piip piip piip piip raikaa keittiössä kun astianpesukone piiputtaa kovaa ja korkealta vikakoodi-ilmoitustaan, eikä se saatana mene pois päältä vaikka kuinka pahoinpitelisit painelisit virtanappia. Manuaalia ei löydy yhtään helvetin mistään ja menee hävettävän kauan ennen kuin aivo hoksaa, että lataa se Ikean sivuilta, pässi. Menee myös tovi ennen kuin muistan mikä hemmetti kyseinen aparaatti oli merkiltään. Ja lopulta, lopulta sieltä löytyi oikea kone ja oikea ohje, jolla sen helvetin piipityksen sai lakkaamaan.

Mutta kone jäi krohisemaan ja röhisemään ja kurlaamaan kun virtaa ei saanut katkipoikki kokonaan. Noin kahdeskymmenesviides soittoyritys sai moottoripyöräilevän miehen kiinni (mitä varten se kypäräpuhelinvipstaakkeli on olemassa, kysyn!) ja aaaa. Niin että sulake. Shit, Sherlokki. Lopultakin maailmaan laskeutui suloinen hiljaisuus ja pääsin nauttimaan sen ensimmäisen kahvihörppyni (ja kolmannen tupakan).

Sit oli hyvää aikaa tehdä kiukkuinen päivitys someen, tietenkin.

#elämäonlaiffii #vmp #oispakaljaa #kodinhengetärmyass

18486274_848724688607860_3828944659178287811_n.jpg

Sen jälkeen suuntasin Ikean aspaan chattailemaan, että mistäs saan huoltoukkelin kiinni kun manuaali käskee vikakoodin perusteella näin tekemään. Kaivelin sähköpostin uumenista kolmen vuoden takaiset ostokuitit esiin, juu juu on takuu voimassa. Koneen kyljestä löysin tarvittavat kolme numerorimpsua ja jippii, kymmenen minuutin puhelinjonotuspimpelipompelimusiikin jälkeen pääsin tekemään vikailmoituksen ja huoltoukkelitilauksen. Ukkeli soittelee minulle kuulema joskus, Ok, ei se mitään, hyvä ekun soittelee. Toivottavasti se joskus on silleen niinku aika pian. Sitä ennen mun kuulema kannattaa kuitenkin varmuuden vuoksi putsailla koneen härpäkkeitä ja tsekkailla röörit tukosten varalta, ettei huoltoukkelin tarviis turhaan tulla jos vika onkin siellä. Lupasin toimia näin. Siis sitten kun mies kotiutuu. En tässä kohtaa halunnut lähteä testailemaan takuun lisäksi kotivakuutuksen kattavuutta…

No, mies tuli. Ruuvailtiin ja rykästiin kone pois paikoiltaan. Irroteltiin letkuja, kulki vesi ja ilma vapaasti. Välillä napsautin sulakkeen takaisin päälle, josko kone tokenis? Kurll kurll hörr hörr, sanoi kone edelleen. Kaadettiin koneeseen vettä, jonka poisto imaisi samantien justiinsa poikkeen. Ei siis tukoksia, ongelma on jossain muualla. Huoltoukkelia odottelemaan siiskin. Tai ees sitä puhelua ensin.

Illalla sitten törmäsin tähän näkyyn. Saattoi ruveta huvittamaan…Huvitti nimittäin jo niin paljon, että unohtui jo kaikki ärsytyskin. Huvitti niin paljon, että ihan piti tulla kirjoittamaan postaus näinkin arkisesta aiheesta.

Se, mikä on ihmiselle ongelma, on kissalle vain uusi mahdollisuus – päikkäreille!

18527831_848980135248982_7417324614013011366_n.jpg

Olen aikaisemminkin ollut näille elukoille niin kade. Miettinyt sitä, että mistä sitä löytäisi itselleen moisen zenin, feng shuin ja muut kaverit. Mistä sitä löytäisi sisäisen rauhan, levollisuuden, täydellisen hetkeen tarttumisen. Milloin sitä tajuaisi, että koskaan ei ole väärä aika eikä väärä paikka nauttia elämästä – tai ottaa niitä päikkäreitä (sama asia?). Olen pohtinut asiaa opiskelun merkeissä, olen törmännyt samaan muissakin ahdistusärsytysgraaaaahhhh-hetkissä.

Milloin sitä tajuais, että

it’s K bro, just chill out

18601421_849332691880393_1487649370_n.jpg

 

Suhteet Oma elämä Höpsöä