Koska landella ei pidetä ovia lukossa eikä osata lukea sovittuja aikatauluja oikein, niin me molemmat herättiin tänään aamulla klo.7.30 siihen kun herra nuohooja huuteli keittiössä huomenia.

Edellisessä kodissa heräsin (jälleen) kesken aamu-unien siihen, kun kapeaa pihatietä pitkin meille peruutti Kaukokiito-rekka. En muistanut, että meille olisi tilattu mitään lähetystä. Mutta ei se mitään – rekan hytistä hyppäsi ulos iloinen mieshenkilö heläyttäen hymyillen, että ”tässä oisi tää teijjän kompostori!”. Hänellä oli Hello Kitty -pipo päässään ja juu, kompostori oli meidän.

Voit puuhastella omassa keittiössäsi hommiasi, kun yhtäkkiä näet ikkunasta miten joku tyyppi kulkee pitkin sun pihaa heitellen nurmikolle lannoitetta sankosta. Se oli naapuri, joka päätti oman pihansa lisäksi lannoittaa meidänkin pihan siinä samalla. (No okei, naapuri on samalla myös isäpuoleni, mutta hauska juttu silti havahtua tuollaiseen!)

Toinen naapuri, vanhempi rouva joka asuu talvet Espanjassa, tuo meille joka kesä tuliaisena punaviinipullon. Tämän hän tekee vain siksi, koska on niin ilahtunut siitä, että saa kesät katsella ja kuunnella meidän kanojamme tonttiemme rajalla sijaitsevassa tarhassa. YYA-sopimuksemme pitää sisällään sen, että emme pidä kanalan luukkuja auki vuorokauden ympäri, jottei kukko kiekaise joka aamu viideltä hänen makuuhuoneensa ikkunan alla.

Kolmannen naapurin luo voi puolestaan kirmata keskellä kirpakkaa pakkaspäivää. Iltavuoro alkamassa, mittarissa keikkui -30 astetta ja auton akku sanoi hei hei. Pääsin naapurin kyydillä töihin kun hän oli muutenkin lähdössä kaupungille samaan aikaan.

Keskellä kesäyötä Riki aloitti tarhassaan maailmanlopun mekkalan minun ollessa yksin kotona. Kerkesin miettiä, että mikähän moottorisahamurhaaja siellä hiipii, ja loogisesti lähdin ulos tarkistamaan tilannetta. Tämän kamalan hässäkän ja valtaisan kodin, minun ja maailman suojelutarpeen koirassa aiheutti tontilla tuhiseva hurjan pelottava ja vaarallinen siili.

Joskus tulee tilanteita, että täytyy ohjeistaa joku uppo-outo tulemaan meille (esimerkiksi hakemaan ostamaansa kirppistavaraa tms.). Tällöin ohjeistus kuuluu, että jos en älyy sun tulevan pihaan nii ovikello ei sitten toimi eikä kyllä ovikaan oo lukossa, että lompsi vaan rohkeesti sisään!

Näistä ja monista muista syistä minä rakastan asua täällä, koska landella voi olla täydellisesti omassa rauhassaan ja turvassa, ja silti niin lähellä kaikkia ihania ystävällisiä ihmisiä hädän sattuessa. Eikä täällä kukaan katso vinoon, jos et ole aina ihan niin kartalla, särmä saati puunattu ja olet muutenkin hieman vinksahtanut (sillä todennäköisesti se katsojakin on).