Puutarhajuttuja, kuratassuja ja muuta hömppää

Keeeeeevät kevät kevät kevät! Hitaasti etenee edelleenkin, mutta viikon-parin takaiseen nähden meidänkin pihassa alkaa olla jo koko ajan vähemmän lunta ja enemmän elämää. Lumen alta paljastuu pikkuhiljaa kaikkea ihanaa; raparperipenkissä on nähtävillä jo useita pikkuaivoja ja sen vieressä nousee ihania vihreitä piippoja – ei voi orava muistaa, onko siihen jemmattu krookuksia, narsisseja vai tulppaaneja, mutta jotain ihanaa kuitenkin!

IMG_20170507_151202_870.jpg

Vielä ei lämpö helli eikä keväthöperyyskään ole päässyt puhkemaan täyteen kukkaansa, mutta yksi odotetuin ja ihanin juttu on totta – voin taas ISTUA RAPPUSILLA juoden kahvia ja poltellen tupakkaa. Elämän pieniä iloja.

20170429_143926.jpg

Tänään pääsin myös touhottamaan vuoden ekat puutarhamylläykset. Kasvihuone paljastui lopultakin lumimassojen takaa ja niinpä aloitin sen tyhjennys- ja siivouspuuhat. Syksyn ja talven kasvihuoneessa ilahduttivat callunat, kuuset ja tunnelmalliset valohärpäkkeet. Nyt ne on raivattu pois ja odotan innolla, että pääsen istuttelemaan ja kasvattelemaan kesän herkkuja. Tomaatit ja kurkut ainakin, ehkä jotain yrttejäkin ja paprikaa. Ulkopuolelle seinustalle laitetaan tänäkin kesänä herneitä. Suunnitelmissa olisi tänä vuonna laitella myös kasvulaatikoita, saa nähdä. 🙂

IMG_20170507_141203_191.jpg

Keväinen piha ja lumen sulaminen tarkoittaa myös märkää ja kuraista maata. Siitä huolimatta päätin, että koira olkoonsa viikonlopun sisällä minun seuranani ja sen seurauksena tänään on luvassa puutarhamylläyksen lisäksi siivouspäivää. Valkoiset laminaatit ja kuratassut eivät ole se kaikista paras yhdistelmä. Lattian pesun lisäksi myös valkoisen sohvan päällyset joutuvat tänään pesuun…

Mutta täysin sen arvoista! Takana ihana viikonloppu Karvaisemman Elämäni Miehen kanssa sohvalla pussaillen, kun Ei-Niin-Karvainen Elämäni Mies on ollut viikonloppureissullaan muualla.

IMG_20170506_213300_843.jpg

En siis raskinut Rikiä kieltää tulemasta sohvalle, vaikka se nyt ei silleen terävintä fiksuutta minussa osoitakkaan. Nykyisin siis Riki saa löllöillä sohvalla ihan luvan kanssa, sänkyyn ei edelleenkään kotona (mökillä eri juttu, kröhöm 😀 ) ole asiaa. Tosin ihan jokainen perheemme jäsen ei ole tästä asiasta aivan samaa mieltä…

IMG_20170428_151252_493.jpg

Elämä on tällä hetkellä aika jees. Vaikka opiskelujutut vähän jänskääpänskääkin ja töissä riittää kiirettä, on mieli tällä hetkellä aika mainiossa vireessä. Kevät on kyllä ehdottomasti mun vuodenaikani, tuntuu kuin itsekin heräisi heräävän luonnon mukana. Olen hyvällä tuulella! Siksi tähän loppuun vielä pari aiheeseen liittymäntöntä höpsöttelyä ihan vaan siks kun maailma on kiva! 😀

Töissä juhlittiin perjantaina työpaikan 10v-bileiden merkeissä!

IMG_20170505_180332.jpg

Samalla henkilökunnasta otettiin pönötyskuvat…ja naurettiin, että juu kyllä, tältä me näytämme aina työvuoroissa! Oli meikkii, kampausta ja hiplettii, ihan silleen normipäivä.

IMG_20170505_195657_769.jpg

Perjantaina alkoi myös kevään odotetuin juttu; Jääkiekon MM-kisat! Wuup wuup!

20170505_171309.jpg

Muuten vaan on ihanaa ja kivaa <3

IMG_20170504_192914_031.jpg

 

Puheenaiheet Sisustus Höpsöä

Opiskelustressimöykky ja katastrofiajattelu

Minä se oon siitä vekkuli ja tervepäinen tapaus, että alan stressaamaan opiskelujen vuoksi ENNEN KUIN NE OVAT EDES ALKANEET. Tai no, ehkä minä stressaan juuri siksi…

Kuten jo edellisessä postauksessa kerroin, olen siirtymässä avoimessa yliopistossa sosiaalityön aineopintojen pariin ja sen siirtymän esteenä on enää vain yksi ainoa arvosana ja siitä riippuva kurssisuoritusmerkintä. Tehtävän, jonka olen palauttanut jo maaliskuun lopussa ja joka on otettu tarkistukseen kaksi ja puoli viikkoa sitten. Olen maailman huonoin, kärsimättömin ja mullekaikkihetinyt-tyyppisin ihminen mitä minkä tahansa asian odottamiseen tulee, joten tämä on yhtä tuskaa ja hammasten kiristystä. Ja niiiiiiiin *pufhh* stressimöykky on valmis syntymään.

Olen tässä onnistunut valvomaan kaksi yötä peräkkäin silmät lautasina vakuuttuneena siitä, että tehtävää ei ehditä arvioida ennen kesä-heinäkuuta (jolloin jään ensin lomalle ja siitä tarkoitus jäädä opintovapaalle aineopintoja pakertamaan) TAI saan kurssista niin huonon arvosanan etten sen vuoksi pääse etenemään aineopintoihin TAI SITTEN NÄMÄ TAPAHTUVAT MOLEMMAT. Aaaaaaaaaaaaaaaaaarghhhhh! Tuokaa nyt joku tänne paperipussi ja diapamia!!!

Kun meininki tosiaan on jo nyt näin, sanalla sanoen, vekkulia niin eihän tässä meinaa malttaa odottaa mitä se varsinainen opiskelu ja opintovapaa tuokaa tullessaan! Saatan olla muutaman kuukauden päästä ihan silleen tosi tasapainoinen, seesteinen ja kaikinpuolin mukava ihminen…(Josta tulikin mieleen, että ehkäpä olisi taas aika muistutella mieleensä ne hengitysharjoitukset avuksi stressiin ja unettomuuteen!)

No joo. Oikeesti minä olen kyllä edelleen tosi tosi innoissani koko opiskelujutusta. Olen vaan niin mahdottoman malttamaton ja ihan kaikessa ajattelussa, oli aihe mikä tahansa, sorrun hyvin herkkään katastrofiajatteluun. (Esimerkiksi Jere ei tule normaaliin aikaan töistä kotiin eikä siihen saa yhteyttä -> Jere on ajanut kolarin ja on joko jossain ojan pohjalla henkihieverissä eikä kukaan ikinä löydä sitä tai sit se on henkihieverissä teholla eikä kukaan löydä MUA ilmoittaakseen taitaitai.)

Et eiiiiiiköhän tämä tästä kunhan nyt vaan nitkahtaisi se ihan viiiiiimeinen askel eteenpäin matkalla kohti opiskelua ja pääsisi tarttumaan tosissaan hommiin. Muilta osin homma alkaa olla plakkarissa – viralliset opintovapaasopparit on tehty ja aikuiskoulutustukihakemuskin on opiskelutodistusta ja postitusta vaille valmis. Phuuuh.

Nou hätä.

IMG_20170428_134245_847.jpg

 

Suhteet Oma elämä Opiskelu Höpsöä