Dolomiitit ja niillä kulkeva Dolomites road oli ainakin Jeren kohdalla koko Italian lomamme odotetuin juttu. Dolomiitit ovat siis Alppeihin kuuluva vuoristo-osuus Koillis-Italiassa, ja siellä voisi harrastaa kaikkea mahdollista laskettelusta patikointiin ja kiipeilyyn. Koko vuoristoalue on julistettu Unescon maailmaperintökohteeksi vuonna 2009.

Me huristelimme tämän upean Dolomites roadin kahden päivän aikana. Lähdimme siis Sirmionesta ensin motaria pitkin kohti Bolzanoa, josta Dolomites Road alkaa. Vuoristossa ajelu oli aivan UPEAA! Kahdelle päivälle ajoa kertyi yhteensä noin 600 km. Ensimmäisen rutistuksen jälkeen yövyimme Alleghe-nimisessä pikkukylässä. Seuraavana päivänä ajelimme hieman eri reittejä takaisinpäin. Palatessa emme halunneet enää tylsälle motarille vaan ajoimme Gardajärven pohjoisosassa sijaitsevalle Riva del Gardalle ja laskeuduimme Gardan rannan mukaisesti etelään Sirmioneen.

Minulla on harmittavan vähän kuvia tältä reissulta, mutta toisaalta eipä siellä kapeilla serpentiiniteillä paljoa voinut pysähtyä kuvailemaan. Toivottavasti näillä muutamilla kuvilla pääsette edes jotakuinkin mukaan siihen tunnelmaan, joka vuoristossa vallitsi. Kertakaikkisen upeaa luontoa, mahtavia näköaloja ja sydänalassa tuntuvaa jännitystä mutkaista tietä suhaillen!

Sielläpä siis huristeltiin. Ajelimme kohti korkeuksia ja saavuimme Passo Pordoin cable carin ala-asemalle. Tarkoituksemme olisi ollut nousta kaapelihissiin, joka olisi vienyt meidät vielä huimempiin korkeuksiin (klunks klunks klunks, terkuin korkeanpaikankammoni!). Valitettavasti hissiasema oli tähän vuodenaikaan kiinni ja tämä hullu juttu jäi sitten meidän osalta kokematta. Harmitti, ja toisaalta helpotti! 😀 ”Val di Fassan alueelta Passo Pordoista pääsee kabiinilla katselemaan maisemia lähes kolmen kilometrin korkeuteen Sass Pordoille. Mikäli näkyvyys on hyvä, voi huipulta ihailla maisemia aina Itävaltaan ja Sveitsiin saakka”, kertoi minulle artikkeli Napsussa.

Kippis kuitenkin! (Ei ole road trippi eikä mikään jos ei edes yhtä olutta matkalla juo!)

Passo Pordoin asemalta

Tunnelma vuoristossa oli niin hauska, upea, mahtava, ihana, täydellinen, huikea, mieletön, käsittämätön + muita ylistäviä adjektiiveja, että jopa LUMI (tuo kammottava valkoinen moska!) tuntui jotenkin hirvittävän jännittävältä ja kivalta. Niin kivalta, että sitä piti kuvata, siinä piti kävellä, ja siitä piti ottaa kuvia niin, että hei kato minä seison hangessa. Tässä vaiheessa saatiin kyllä kotijoukoilta hieman kitkerää palautetta siitä, että olis sitä lunta lähempääkin löytyny… :’D

Kuten sanottua, yövyimme Alleghessa. Buukkasimme itsemme B&B Astoriin. Emäntä oli todella mukava ja herttainen eikä yön hinta (yht. 54€) kurittanut kukkaroa. Paikkana B&B Astor oli sellainen, että kyllä siellä yhden yön mainiosti viettää. Huone oli siisti, näkymät parvekkeelta ihanat ja aamupala sellainen perus (leipää, jugurttia, kahvia). Yhteiset tilat sitävastoin olivat nuhjuiset ja ummehtuneet.

Alleghe oli pikkiriikkinen kylä järven rannalla. Täällä söin koko lomamme parhaan pizzan! Se jumalten ruoka sisälsi mausteista salamia, rucolaa ja tuoretta ricottaa ja nautiskelimme sen pienessä, rennossa ja viihtyissä ravintolassa, pizzeria Al Fornelissa. Mmmm, vieläkin nousee sylki suuhun! 😀

VINKKI! Etenkin tällaisiin pienempiin kaupunkeihin/kyliin kannattaa varata käteistä mukaan. Ravintoloissa/majapaikoissa ei välttämättä ole korttimaksumahdollisuutta ollenkaan tai jos onkin, niin juuri silloin se ei toimi.

B&B Astor ja meidän pieni sininen paholaisemme

Näkymät huoneemme parvekkeelta. Tälläkin järvellä uiskenteli lukuisia joutsenia. <3

Lomamuistelut jatkuvat taas huomenna, toivottavasti jaksatte vielä pysyä mukana! 🙂

Jos ikinä koskaan palaan Gardajärvelle, haluan ehdottomasti majoittua itärannalla sijaitsevaan Malcesineen. Vaikka näin tätä pikkuruista, tunnelmallista vanhaa kaupunkia vain parina päivänä muutaman tunnin ajan, sai se minut vakuuttumaan ja rakastumaan. Toisin kuin Sirmionessa, oli Malcesinessa juuri se oikeanlainen sydäntä sykähdyttävä tunnelma.

Jostain luin, että Malcesine on kuin postikortista. Kuvaus ei voisi olla enempää oikeassa. Ihanat mukulakivikadut, värikkäät talot, herkulliset tuoksut. Kauniiden talojen ympäröimät aukiot ja pienet kahvilat, joiden pöytiin voi rennosti istahtaa viinille, kahville tai pikkupurtavalle. Tällaiset ihanuudet Sirmionesta puuttuivat, joskin ravintoloita olikin runsaasti.

En tosiaan paljoa ehtinyt Malcesinesta nauttimaan, mutta riittävästi kuitenkin voidakseni sitä suositella. Ensimmäisen kerran pysähdyimme tutkailemaan Malcesinea kun lähdimme huvikseen ajelemaan Gardajärveä ympäri. Arvelimme siinä pysähtyä ja vilkaista millainen linna tätä vanhaa kaupunkia vartioi.

Liput Castello Scaligeroon kustansivat 6€/nuppi. Linnasta avautuivat ihanat näkymät vanhaan kaupunkiin, takana kohoavalle Monte Baldolle sekä tietenkin Gardajärvelle.

Toistamiseen kävimme Malcesinessa Monte Baldon patikoimisen yhteydessä. Malcesinen edustalta lähtee siis kaapelihissi Monte Baldolle 1760 metrin korkeuteen. Vietimme päivän Monte Baldolla patikoiden (tästä tulossa oma postauksensa) ja iltapäivällä laskeuduimme Malcesineen oluelle ja erittäin myöhäiselle lounaalle. 😀

VINKKI! Malcesinessa on useampikin yleinen parkkipaikka. Itse molemmilla kerroilla veimme auton funivian parkkihalliin, joka sijaitsi aivan vanhan kaupunkin vieressä ja -yllättäin- kaapelihissin välittömässä läheisyydessä.