Istuttiin rantakivetyksellä pussikaljalla nauttien ihanasta iltapäivän auringosta virvokkeiden ja poppareiden kanssa. Paikalle uiskenteli joutsen, joka myös nautiskeli poppareita. Hetikohta viereen ilmestyi myös joutsenesta ilahtunut pikkutyttö äitinsä kanssa. Ojensin tytölle kourallisen poppareita – mikä riemu. Joutsenelle, tytölle ja minulle.

Jos tällä reissulla on joku teema, niin se on selkeesti joutsenet ja linnat.

Aiemmin päivällä Jere nauroi miten pelkään meidän omaa pikkukukkoa, mutta syötän onnessani seefferin kokoisia joutsenia. Olen vähän kade kun Jere pääsi myös vaivihkaa silittämään tuota upeaa luontokappaletta.

Ilmoitin myös, että maanantaina mennään leipäkauppaan ja tullaan takasi! Nih. Linnut. <3 Sitäpaitsi maanantaille ei ole mitään muuta sovittuna kuin minun hieronta (purrr!) nii ihan hyvin voidaan istua viimeinen päivä joutsenkuiskaajina. 😀

Minua on myös helppo miellyttää (sekä avata tippikukkaroni nyörit – tosin minä myös pidän tippauskulttuurista). Olin lipitellyt hotellissa punkkuani muovimukista. Ollessamme yhden yön muualla oli huoneeseemme ilmestynyt viinilasit. Purrrr! Melkein tirahti liikutuksesta onnenkyynel. Hotellimme henkilökunta on noin muutenkin ollut aivan kymppiplussaa. 

Mitä linnateemaan tulee, niin tämä oli jo toinen kerta kun rinssi joutui pelastamaan rinselinsä linnantornista. Tui tui.

Jäätelö on ihan järjettömän hyvää. Vaihtoehtoja on niin paljon, että sekoan! Tänään herkuttelin kookos- ja ananasjäätelöllä.

Yllättäin ruokakin tekee minut äärettömän onnelliseksi (ja siinä sivussa myös vyötäröni äärettömäksi). Pysähdyttiin vanhassa kaupungissa oluelle ja aateltiin, et jotain pientä vois syödä. No, se pieni oli loppujen lopuksi iso jaettava erilaisilla täytteillä kruunattu bruchetta-lautanen. MOMS.

Minähän kuvittelin etten pidä oliiveista. Tänään sitten laitoin suuhuni jotain outoa mustaa (kaviaaria? tuskin?) ja hitsi sekin oli hyvää, vaikka sisäinen epäluulosignaalini huusikin punaisena. Jere puolestaan söi herkkusieniä ja homejuustoa, vaikka hänen epäluulosignaalinsa kaikui minun korviini saakka. Ja hyvää oli! Mikä loistava ruokapäivä!

Vaikka tässä ollaankin lomalla ja siksikin jossain laalaa-landiassa oman mielensä kanssa, niin alan kyllä olla myös vakuuttunut siitä, että kunnon hiilaripöhnä ja tasaisin väliajoin huolehdittu punkku/oluthörppy tekee maailmasta paljon onnellisemman paikan! 😀 (Ja AURINKO!)