Taidosta olla hiljaa

Joudun töissä olemaan koko ajan sosiaalinen, valpas ja läsnäoleva (tulevina viikkoina vielä normaalia enemmän), joten vastapainoksi tarvitsen ajoittain täydellistä rauhaa, hiljaisuutta ja erakoitumista epäsosiaaliseksi mörrimöykyksi.

Jos me jokin taito parisuhteessa osataan täydellisesti, niin se on taito olla hiljaa. Ulkopuolisen silmin saatamme näyttää jöröiltä toisillemme puhumattomilta pökkelöiltä. Siltä kuin suhteessa olisi suunnilleen jokin ongelma.

IMG_20170304_190928_733.jpg

Mutta asia on päinvastoin. Miten rentouttavaa ja elähdyttävää on kun voi olla yhdessä hiljaa. Ei paineita viihdyttämisestä, hengitysilman täyttämisestä tyhjillä sanoilla, joutavilla jorinoilla.

Totta kai me puhutaankin. Saatamme käydä kiivaitakin väittelyitä maailman tilasta, politiikasta ja yhteiskunnan asioista. Kyllä, tällaiset asiat nousevat usein keskusteluun SAUNASSA! Siinä kun hikimajassa kyhjötetään kylkikyljessä, rompsautetaan vettä kiukaalle lauseiden välissä, kuumutaan niin lämmöstä kuin toisen kertakaikkisen pösilöistä mielipiteistä. (Ei liene tarpeen kertoa, että maailmankatsomuksemme eroavat melko roimasti toisistaan mitä yllämainittuihin asioihin tulee.)

Hölötämme myös niitä joutavia.

IMG_20170305_095610_987.jpg

Mutta hiljaisuus. Se on tärkeää ja se on meissä yhteistä. Se on hyvä taito. Antaa toiselle tilaa ja antaa tilan täyttyä rauhalla, äänettömällä yhteisymmärryksellä, vapaudella olla mörri.

Suhteet Rakkaus Mieli

#kirjahulluus [arkikuvahaaste 3/7]

20170303_234704.jpg

Aiemmat arkikuvat täällä

Minulle kävi niin kuin Suttastiinalle tuossa taannoin. Minimuotoisen siivoushepulin iskiessä tein isohkon kirpparille-kasan ja koska täällä perähikiällä ei ole mitään kivoja kirppareita, niin otin kameran kouraan ja latailin rompetta myyntiin Facebookin kirppisryhmään. Tarkoituksena oli siis päästä itselle turhasta eroon ja tiiä vaikka tienata siinä samalla jokunen killinki.

Mut sit mie tein sen kardinaalivirheen. Päätin vähän vilkaista, että jaa minkähänlaista rompetta siellä muilla lienee myytävänä.

Hupsista saatana.

IMG_20170303_181718_574.jpg

Kakskytäkolme (+ ystävällinen myyjä oli vielä laittanut yhden kaupan päälle) kirjaa muutti meille sitten näin ohops. Juu. Juuuu-u. Eiiii nyt ihan silleen menny niinku piti? Tämän pikkuvilkaisun myötä olen nimittäin kantanut kotiin tavaraa enemmän kuin kodista ulos ja killingitkin luiskahti miinuksen puolelle. Hups. Oho. (Kaiken lisäksi nyt mun täytyy vissiin ostaa myös uusi kirjahylly.)

Kirjahulluus rönsysi sitten myös bujon puolelle. Innostuin niin kovin tuosta Patricia Cornwellin Scarpetta -kirjasarjasta, että halusin luoda sille bujoon ihan oman osionsa. Muutama opus siis läjästä puuttuu ja ne jätin tähän kuvaan valkoiseksi – värittelen niitä sitten sitä mukaa kun saan haalittua (….) sarjaan täydennystä.

Vaikutteita vahvasti lempparisarjiksestani, Lise Myhren Nemistä 🙂

20170303_234630.jpg

Cornwellin lisäksi kirppariläjässä oli seitsämän ensimmäistä osaa Sara Shepardin kirjoittamasta valehtelevat viettelijät -sarjasta. Piirustelinpa sitten sillekin sarjalle oman osionsa. Lisäksi samalle sivulle kirjailin muita minä haluuuuuun-kirjoja muistiin sekä jätin tilaa tuleville muistiinpanoille, sillä niitä uusia ja/tai tällä hetkellä unohduksissa olevia minä haluuuuun-teoksia varmasti pulpahtelee sieltä täältä kuin sieniä sateella. Tällä sivulla sama idea – värittelee kirjat sitä mukaa kuin ne omaan kirjahyllyyn eksyy.

20170303_234645.jpg

 

Kulttuuri DIY Kirjat Höpsöä