Hahaa! Nytpä on tuurisyöpön katkaisuhoitoviikot viimeisillä metreillään. Mitäpä tänne kuuluu nyt?

Vähän jänskättääpänskättää ensi viikko kun järkevistä ruoka-annoksista, tasaisin väliajoin syömisestä ja aamupalojen ja välipalojen tärkeydestä pitää muistaa pitää kiinni ihan itse. Surraako smoothiekone säännöllisesti? Koukkaako ostoskärri karkkihyllyn kautta keskellä viikkoa? Jääkö aamurahkat rahkailemaan keskenään ja vaihtuuko aamupalaksi jälleen mukillinen (kaksi) mustaa kahvia ja tupakka? Elämme jännittäviä aikoja, ystävät hyvät.

Heti ensi viikolla olisi ainakin tarkoitus tehdä inventaarioisku isoon arkkupakastimeen. Tsekkailla mikä on marjatilanne näiden viikkojen jälkeen, miettiä ja suunnitella ateriakokonaisuuksia jo olemassa olevista tarpeista. Näillä kolmen viikon ruokalistoilla syötiin järjettömät määrät kanaa (iski yhtäaikaa niin eettinen pahoinvointi kuin yliannostuspahoinvointi), joten pakastimesta voisi nyt ruveta tyhjentämään sinne kertyneitä kalavarastoja.

Voin paremmin kuin kolme viikkoa sitten. Tuntuu, että elämä olisi nyt jotenkin pikkasen paremmin hallinnassa. Jos vaakanumeroita tuijottelee (ja minähän tuijottelen), niin alkupaino oli ylittänyt sen korvien välisen hyvänolonrajan kolmella kilolla. Ei sentäs sillä pelkäämälläni viidellä! Näiden viikkojen aikana sain karisteltua pois 1,5 kg. Hieman säälittävä lukema, ja saattaa *köh* selittyä hyvin pitkälle sillä, että viikonloppuisin annoin piutpaut säännöille ja määräyksille ja elin just niinku itse halusin. Mutta alaspäin on kuitenkin aina alaspäin, hieman täytyy vielä hivuttaa, jotta korvien väli hiljenee. Henkisesti joka tapauksessa voin NIIIIIIN paljon paremmin eikä vaatteetkaan purista enää ihan niin pahasti.

Terveystuotteita 😀

Menneiden viikkojen katkaisuhoidon tunnelmat luettavissa täällä.

Tänne listasin pieniä ja helppoja keinoja keventää syömisiä. Osa vinkeistä säästää vyötärön lisäksi myös luontoa ja kukkaroa. 🙂