Tammikuun viimeisiä päiviä viedään, typerän tyhmä helmikuu vielä kokonaan elämättä. Vaikka juuri tänä aamuna yövuorosta pyöräillessä olikin pakko pysähtyä ottamaan kuva ihanasta auringonnoususta pikkupakkasessa, ihastua valkoiseen kuuraan koivun oksilla ja joen sulakohtaan heijastuvasta taivaasta. Ja vaikka lumikenkäily olikin ihan maailman parasta viikko sitten ja saman taaperruksen pariin toivon pääseväni alkuviikosta yökkövapailla, niin silti. SILTI minä olen jo nyt aivan täysin done tämän talven kanssa. Tämäkin viikko on ollut vuoroin yli kahdenkymmenen asteen pakkasia, vuoroin lunta on tullut taivaan täydeltä ennen kuin edellisiäkään on ehtinyt kulkuväyliltä kolailla sivuun.

Odotan jo niin malttamattomana ensin ihania maaliskuisia aurinkokelejä, kun hanki kantaa ja kirkkaus sattuu silmiin. Sitten huhtikuun vettä tippuvia räystäitä ja lumen alta paljastuvaa rapaista ja märkää pihamaata. Silmiin sattuu taas, mutta siksi kun on niin hemmetin rumaa. Niitä ihania hetkiä kun pieni vihreä lämpäre maata sykähdyttää sielussa asti ja jossain selkärangassa alkaa hyristä hiljaa keväthulluus ja multamania.

Niitä odotellessa (hmph!) kannan sitten vimmalla kevättä meille sisälle. Yöt nukutaan muhkean auringon alla kun tilasin Finlaysonilta ihastuttavan Elefantti-pussilakanasetin. On just niin pirtsakka ja ihana ja paras mitä odotinkin olevan. <3

Makuuhuoneen tekstiilien lisäksi paketissaan on ollut odottamassa joulukuusta lähtien uudet sohvanpäällyset. Kukikkaat sohvanpäällyset. Niiden paikalleen laittoa olen venyttänyt ja taidan venyttää vielä ainakin helmikuuhun asti. Ovat kuitenkin jo sen verran kesäiset ettei vielä ole tuntunut ajankohtaiselta kuitenkaan. Asiaan saattaa vaikuttaa myös allekirjoittaneen laiskuus…

Tulppaaneja taitaa olla menossa jo ainakin puskat numerot kolme ja neljä tälle vuodelle? Lempparikukkiani nuo tulppaanit, jakavat ykkössijan neilikoiden kanssa. <3 (Hämmennyin joskus kun minulle kerrottiin, että neilikat olisivat hautajaiskukkia. Hö. Minulle ne tuovat vaan iloa ja hyvää mieltä, plussaa vielä se kun kestävät maljakossa todella kauan.)

Tulppaaneissa on se hauskaa, että jo ränsistyneitäkin ne ovat mielestäni hurmaavia.

Päivän väri oli erittäinkin hehkuva oranssi tässä päivänä muutamana. Aika pitkälti oranssilta elämä maistuukin! Appelsiinit ovat juuri nyt niiiiiiiiiiin käsittämättömän mehukkaita, että voisin elää (ja melkein elänkin) pelkästään niillä. En aiemmin tiennyt, että voisin syödä itseni ähkyyn hedelmillä. Nyt tiedän. MOMS. (Sen lisäksi hehkutan kaikille ja monta kertaa päivässä et hei tajuuttekste miten upeita appelsiinit on!?!)

Ihan superhyperdyperjeejeemahtisparasjuttu on se, että krooninen matkakuumeeni tulee taas keväällä saamaan täsmähoitoa. Vielä extrajeeplussaa on se, että matkakuumetta parannellaan yhdessä Jeren kanssa. Yleisen kevään odotuksen lisäksi nyt odotetaan malttamattomana huhtikuuta, sillä silloin nää kaks pakkaa kamat ja pakenee maasta Italiaan Gardajärven rannalle. Yhdeksän ihanaa päivää ja kahdeksan yötä edessä upean upeissa maisemissa. Ah, en kestä!

Tulevaa matkaa on alustavasti otettu haltuun jo bujossa, totta kai! 🙂

Aaaahhh! Ehkä minä kestän tympeän helmikuun läpi kun on niin paljon paljon kaikkea ihanaa mitä odottaa. Jos nyt vielä helmi-maaliskuun aikana saisi opiskeluasioitakin etenemään, niin aikahan menee kuin siivillä. Mites teillä, joko tympii talvi? Jos, niin millä tympimykset selätät? 🙂